Kuka valvoo ja ketä?

Digitodayn mukaan internetin valvontaa kiristetään ja ilmiantoja helpotetaan:

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on päättänyt tehostaa internetin valvontaa. Poliisin pitää ministeriryhmän mukaan laatia operaattoreille suositus siitä, miten ja millaista internetissä liikkuvaa tietoa tulisi saattaa poliisin tietoon.

Eli operaattorit halutaan valvomaan internetin sisältöä poliisin ohjeiden mukaan. Tämä herättää useita mielenkiintoisia kysymyksiä:

1. Valvooko operaattori liikennettä vai sivustoja? Ensin mainittu luokittuu salakuunteluksi, joka on poliisiltakin lähtökohtaisesti kielletty, joten siitä ei liene kyse. Sivustojen jatkuva etsiminen ja tarkastus taas tuo mieleen KRP:n suodatuslistan, jonka sisältö on vähintäänkin kyseenalainen ja jonka jokainen nettilukutaitoinen pystyy halutessaan kiertämään.
2. Mitä tapahtuu, kun poliisin tietoon saatetaan halutunlaista tietoa? Meneekö osoite suodatuslistalle vai tekeekö Karhu-ryhmä iskun palveluntarjoajan tiloihin? Entä jos palvelin on ulkomailla, jonne poliisin toimintavaltuudet eivät yllä? Suodatuslista on jo turhaksi todettu, kotietsintälupia ei kovin heppoisin perustein saa ja kansainvälinen yhteistyökin näkyy olevan heikoissa kantimissa (suodatuslistan päivitysten perusteella).
3. Onko operaattori pakotettu valvontaan vai onko se vapaaehtoista? Varsinkin pienille operaattoreille valvonnan toteuttaminen voi olla kallista ja sitä kautta asettaa kilpailevia yrityksiä eriarvoiseen asemaan. Jos taas valvonta on vapaaehtoista, kannattaako operaattorin kaataa rahaa ylimääräiseen työhön, joka potentiaalisesti karkottaa asiakkaita?
4. Kuka päättää, minkälaista materiaalia etsitään? Rajoitutaanko pelkästään laittomaan materiaaliin, kuten lapsi- ja eläinporno, vai tutkitaanko myös ammuskeluvideot ja uhkaukset? Miten näihin reagoidaan?

Vaikka ensin puhutaankin operaattoreiden valvovan liikennettä, heti seuraavaksi systeemi perustuukin käyttäjien aktiivisuuteen:

Poliisin tulee myös selvittää mahdollisuus luoda käyttäjälähtöinen ilmoitusjärjestelmä, jolla internetin käyttäjät voisivat helposti ilmoittaa viranomaisille epäilyttävästä materiaalista, selvitetään ministeriryhmän päätöksessä.

Sähköposti ja vihjepuhelimet on keksitty. Jos ihminen onnistuu tonkimaan esiin laitonta materiaalia, hän varmasti osaa myös käyttää sähköpostia ja/tai puhelinta. Tuollaisen järjestelmän tuoma hyöty ei millään vastaa siihen upotettavaa rahasummaa, koska riittävät ilmiantokeinot ovat jo olemassa.

Valvonnan lisäksi on tehty muitakin ehdotuksia:

Ministeriryhmä korostaa, että pelkkä valvonta ei riitä, vaan myös moniammatillista nuorison parissa tehtävää työtä verkkoyhteisöissä tulee lisätä ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Kuulostaa hienolta, ja niin on varmasti tarkoituskin, mutta mitä tuo lause käytännössä tarkoittaa? Tuleeko jokaiseen verkkoyhteisöön "moniammatillinen" työntekijä, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä kouluammuskeluja? Esiintyykö tämä henkilö itsenään, peitenimellä vai peräti poliisina? Entä jos keskustelun ulkomaalainen moderaattori päättää, ettei foorumille kaivata nuuskijoita? Jos taas tarkoituksena on järjestää keskustelumahdollisuuksia ammattilaisten kanssa, osoite on väärä. Vastaavia on jo olemassa, eivätkä ne tavoita ongelmaryhmää.

Selitys kaikkeen yllämainittuun löytyy kuitenkin artikkelin lopusta:

Ministeriryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministeri Anne Holmlund. Ministeriryhmän jäsenet ovat oikeusministeri Tuija Brax, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, puolustusministeri Jyri Häkämies, liikenneministeri Anu Vehviläinen ja peruspalveluministeri Paula Risikko [,] kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi, opetusministeri Sari Sarkomaa ja viestintäministeri Suvi Lindén.

Ei ole hirveän yllättävää, että tällaisella kokoonpanolla saadaan aikaan näin turhia päätöksiä. Listasta ei löydy ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi todistettavasti osoittanut minkäänlaista käsitystä internetin luonteesta tai rakenteesta. Toisaalta sähköinen äänestys ja lapsipornosuodatus ovat osoittaneet, että ainakin ministerit Brax ja Lindén ovat koko asiasta totaalisen pihalla. Thors puolestaan uskoo, että koulu-uhkailut loppuvat valistuksella ja että koraaniin pohjautuva sharia-laki on islamin vastainen. Ei tämmöisillä resursseilla voi kovin paljoa odottaakaan.

Minkä ihmeen takia näihin mietintöihin ei koskaan oteta mukaan vaikka Jyrki Kasvia, joka on paitsi kiinnostunut tietoyhteiskunnan asioista, ymmärtääkin niistä jotain?