Onko jokaisen henki yhtä arvokas?

HS: Järjestöt vaativat hallitukselta apua väkivallan kitkemiseksi

Kuulostaa oikein hyvältä, mutta tarkastellaanpa lähempää:

Joukko suomalaisjärjestöjä vaatii hallitukselta riittävästi rahaa ja työvoimaa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. (Lihavointi lisätty)

Otsikointi kusee siis jo tässä vaiheessa, mutta varsinainen epäloogisuus piilee vielä jossain ihan muualla. Otetaanpa lähdemateriaaliksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti Naiset henkirikosten uhreina 2002-2007 (PDF):

Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on kuluvalla vuosikymmenellä ollut selvässä laskussa.

Vuosina 2003–2007 surmatuista alle 15-vuotiaista tytöistä 67 %:n surmaaja oli äiti, 17 %:n isä ja 17 %:n veli.

Naisten osuus henkirikosten uhreista on maassamme Euroopan unionin keskiarvoa alhaisempi.

Äkkiä lukien vaikuttaa siltä, että kehityssuunta on kohdallaan, mitä nyt naiset tappavat lapsiaan noin neljä kertaa useammin kuin miehet. Varsinaiset ongelmakohdat ovat jossain muualla:

Kaiken kaikkiaan naisten kuolleisuus henkirikoksiin on meillä eurooppalaisittain korkea (puolitoistakertainen Euroopan unionin keskitasoon nähden). Taustalla näyttäisi olevan lähinnä korkea kokonaishenkirikoskuolleisuutemme, ei mikään erityinen naisiin kohdistuvan väkivallan perinne. (Miesten henkirikoskuolleisuus on Suomessa tällä hetkellä 80 % Euroopan unionin keskitasoa korkeampi.)

Siinä, missä naisilla saattaa mennä Suomessa kehnosti, miehillä menee päin helvettiä. Suomalaisen miehen todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti on kaksinkertainen muihin eurooppalaisiin nähden, eikä asianlaita ole sen paremmin maan sisäisessä vertailussa:

Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on ollut Suomessa koko kahden ja puolen vuosisadan ajan, jolta kuolemansyytietoja on saatavissa, olennaisesti miesten kuolleisuutta alhaisempaa. [...] 1950-luvulta lähtien miesten riski tulla surmatuksi on ollut suhteellisen vakaasti noin kaksi ja puoli -kertainen naisiin verrattuna.

Miehiä tapetaan yli kaksi kertaa niin paljon kuin naisia, mutta sitä ei pidetä millään tapaa olennaisena. Toki tutkimuksen lähtökohta on kartoittaa naisiin kohdistuvia henkirikoksia, mutta jostain syystä kenelläkään ei käy mielessäkään tutkia miesten yliedustusta tilastoissa. Merkkejä on kuitenkin nähtävissä rivien välistä:

Kaikista viime vuosina aikuisiin naisiin kohdistuneista henkirikoksista runsaassa kolmanneksessa kumpikin osapuoli ja vajaassa 60 prosentissa ainakin toinen osapuolista on ollut alkoholin ongelmakäyttäjä.

Väkivaltarikoksista oli tuomittu puolet itselleen aiemmin tuntemattoman naisen surmanneista ja 46 % naistuttavansa surmanneista.

Nähtävissä on selkeä, sukupuolesta riippumaton ongelmien kasautuminen niin tekijöillä kuin uhreillakin. Koska valtaosa tekijöistä on edelleen miehiä, avunsaannin keskittäminen naisille ei suinkaan vähennä henkirikoksia, vaan lisää niitä entisestään. Huono-osaisten miesten tilanteen heikentäminen johtaa vain entistä pahempiin kierteisiin, väkivaltaisuuksiin ja henkirikoslukuihin.

Valitettavasti aloitteen tehneet järjestöt eivät ole vieläkään ymmärtäneet, että he tekevät hallaa myös itselleen asettamalla naiset etusijalle kaikessa. Huono-osaisten miesten aseman parantaminen vähentäisi rikollisuutta huomattavasti enemmän kuin heidän syyllistämisensä, mutta harvalla vaikuttajalla riittää aivokapasiteettia ymmärtää näin pitkäjänteisiä ja monimutkaisia syy-seuraussuhteita.

Eivätkä nykyiset miesasiajärjestöt ole yhtään sen parempia, ei sillä.

Selkärangattomat mielistelijät

Kaleva: Ulkomaalaiset tulevat, halusimme sitä tai emme

Jo otsikko haluaa väittää, että ulkomaalaiset muuttavat Suomeen, vaikka tekisimme mitä. Tämä perusajatus on virheellinen, koska maahanmuuttolakeja voidaan tiukentaa niin haluttaessa.

Ensimmäinen puolet kolumnista kirjoittaja käyttää todistellakseen, että Suomessa asuvat ulkomaalaiset eivät ole pelkästään somaleja, vaan joukkoon mahtuu muitakin kansallisuuksia. Hän jättää käytännöllisesti huomioimatta toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat, joilla on Suomen kansalaisuus. Hienointa on kuitenkin nähdä, miten aukottomasti somalialaisten tarvetta maassamme perustellaan:

Ei sellainen joukko [5800 Somaliassa syntynyttä] pysty järkyttämään suomalaista yhteiskuntaa mutta selvästikin häiritsemään joidenkuiden näkemystä siitä, miltä Suomessa asuvien ihmisten pitää näyttää.

Pakolaisia pitää ottaa maahan, koska he eivät nykymäärässään pysty järkyttämään yhteiskuntaa. Ei haittaa, että heistä suurin osa elää yhteiskunnan tuella tai että he ovat räikeästi yliedustettuina raiskaustilastoissa. Riittää, ettei pieni määrä pakolaisia saa koko valtiota sortumaan anarkiaan, koska kyllä suomalainen yhteiskunta sen kestää.

Monien suomalaisen tunteet kiihtyvät ajatuksesta, että poikien uskonnolliset ympärileikkaukset tapahtuvat yhteiskunnan varoin tai että musliminaisille järjestetään uimahalleihin erillisvuoroja.

No vähemmästäkin kiihtyvät, varsinkin kun kirjoittaja ei itsekään tiedä mitä mieltä asiasta pitäisi olla:

Mitä nopeammin tulijat oppivat täällä kielen, yhteiset pelisäännöt ja pääsevät töihin, sitä vähemmän heidän joukossaan syntyy turhautumiseen ja eristäytymiseen liittyviä ongelmia.

Suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin perinteisesti kuuluu se, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan mm. uskonnon tai sukupuolen takia. Silti uimahallin käyttö kielletään tiettyinä aikoina ei-muslimeilta ja miehiltä, ettei vain maahanmuuttajayhteisö loukkaantuisi. Mikä olisi reaktio, jos uimahalliin varattaisiin omat vuoronsa suomalaisille miehille?

Suomi tarvitsee uutta väkeä ja uusia veronmaksajia selvitäkseen kansakunnan ikääntymisen aiheuttamista ongelmista.

Suomi ei tarvitse lisää väkeä, Suomi tarvitsee lisää työssäkäyviä ihmisiä. Maahanmuuttajien työllistyminen on pääosin heikompaa kuin kantaväestön, jos tulijoita ei aleta seuloa huomattavasti nykyistä rankemalla kädellä. Betonipainoa eivät muodosta ulkomaiset sellaisenaan, vaan kaikki ne, jotka eivät tee töitä ja maksa veroja.

Tutkija Olli Löytty esitti viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan "Maltillinen hutu", että jos suomalaiset eivät opi suvaitsemaan kaikkia vieraita vaikutteita, niin kannattaa yrittää oppia kuitenkin sietämään.

Suomalainen anteeksi kun olen olemassa -asenne on näissä väläytyksissä taas kukkeimmillaan. Ainoa voima, joka pakottaa suomalaisia sopeutumaan vähemmistöjen oikkuihin, on valtiovallan munattomuus puolustaa sitä mitä kansa pitää tärkeänä. On toki helppo jeesustella Ranta-Kastellista, että Suomi tarvii lisää tulijoita, kun samaan aikaan Rajakylässä ei enää uskalla liikkua yksin pimeällä.

Koska usein kuulee valitettavan, että maahanmuuttokriitikot eivät tarjoa ratkaisuja, esitän ajatuksen:

Kun henkilö tulee maahan, hänen velvollisuutensa on opetella maan tavat ja käytännöt. 6-12 kuukautta saapumisen jälkeen järjestetään kielitaitokoe, tarkistetaan työ- ja opiskeluhistoria sekä rikosrekisteri. Jos tulija ei täytä kohtuullisia vaatimuksia (välttävä kielitaito, jonkinlainen työhistoria), kiitetään käynnistä ja käännytetään takaisin kotimaahan. Mikäli olot lähtöpaikassa ovat todella turvapaikanhaun arvoiset, motivaatio täyttää uuden yhteiskunnan kriteerit pitäisi olla enemmän kuin kohdallaan. Ei Suomen tarvitse auttaa ratsastajia satulaan, jos nämä eivät itse yritä yhtään.

Konsistenssia

Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille, luku 11, jae 14 (1 Kor 11:14):

Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi[.]

Jumalan ainoa poika.

Suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää

Valtauskontomme piispa Huotari osoittaa, kuinka suvaitsevaista ja hyväksyvää ko. uskonnon meininki on omia työntekijöitään kohtaan:

Kirkkoherran työt loppuvat sukupuolenvaihtoon.

Se, että naiset pääsevät jo papinvirkoihin, ei ilmeisesti tarkoita sitä että trans-naisten pitäisi päästä. Kaikista hyytävin on uutisen viimeinen kappale:

En osaa sanoa sellaisia seurakunnan virkoja, joissa hän voisi toimia. En tiedä, olisiko sellaisia tehtäviä, joissa hän ei työskentelisi seurakuntalaisten välittömässä keskuudessa, piispa Huotari puolestaan miettii.

Siis seurakuntalaisten välittömään läheisyyteen ei saa päästää henkilöä, joka kokee syntyneensä väärän sukupuolen kehoon? Miksi ei? Ei se ole tarttuvaa, eikä millään tavalla vaarallista. Seurakuntalais-raukat saattaisivat vain joutua kasvokkain omien ennakkoluulojensa kanssa, mistä saattaisi seurata ehkä jopa näköalojen avartumista.

Kaipa valtionkirkko kokee, etteivät seksuaaliset vähemmistöt kuulu heidän "ydinosaamiseensa" saati kohderyhmäänsä. Ikävä kyllä tässä maallistuvassa maailmassa yhä harvempi ihminen tuntuu kuuluvan heidän kohderyhmäänsä. Sitä saa, mitä tilaa.