Lex Nokian sovellettavuus

Lex Nokian musta lista: Facebook ja sähköposti

Kas näin:

Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola kertoo, että käytännössä yrityksen pitää ensinnäkin estää työntekijöiden pääsy internetiin työkoneilta tai vaihtoehtoisesti pääsy nettisähköposteihin, netin yhteisöpalveluihin ja pikaviestimiin.

Haluaisin nähdä sen systeemin, jolla tuollainen on mahdollista. Nettisähköposteja on varovastikin arvioiden miljoonittain, anonyymiproxyja saman verran ja molempia syntyy jatkuvalla syötöllä lisää. Miten kukaan kuvittelee suodattavansa tällaista tietomäärää tehokkaasti?

Tietenkin vaihtoehtoisesti voidaan blokata kaikki liikenne ja sallia vain Virallisesti Hyväksytyt sivustot (joihin ei tietenkään tarvisi sisällyttää mitään firmalle kiusallista), mutta sekään ei riitä:

Toiseksi yrityksen pitää estää ulkoisten muistien käyttö tai seurata sitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi usb-portit, cd-rom-asemat ja zip-asemat pitää poistaa työkoneilta tai sitten työnantajan pitää seurata, mitä tiedostoja niiden kautta siirretään.

Vaihtoehtoina on siis uusia koko yrityksen tietokonekanta (näyttäkää työkone, jossa ei ole usb-porttia) tai järjestää pakolliset turvatarkastukset jokaiselle rakennuksesta poistuvalle. Käsi ylös, kuinka moni haluaisi työskennellä tällaisessa firmassa?

Laki on siis juuri niin käytännöllinen ja tarpeellinen kuin arvata saattoi. Yksikään yritys ei voi soveltaa sitä nykymuodossaan, mutta vaikein osa - työntekijän oikeus yksityisyyteen - on kuitenkin nyt menossa läpi. Parin vuoden päästä voidaan sitten tehdä lakimuutos, jolla valvonta tehdään mahdolliseksi muutenkin kuin teoriassa, koska itse urkinta on jo lain piirissä.

Kuulostaako yliammutulta pessimismiltä ja pirujen maalailulta? Kannattaa vilkaista, mitä paljon vastustetulle lapsipornosuodatukselle kuuluu tänä päivänä.

Lisää oopiumia kansalle

Uskontojen aiheuttamat konfliktit ovat jälleen saaneet medianäkyvyyttä.

HS: Sharia-poliisi esti eronneilta naisilta historiallisen protestin Nigeriassa

Tasa-arvoisen rauhanuskonnon edustajilla on onneksi vahvat perusteet sille, miksi tällaista mielenosoitusta ei voi järjestää:

Islamilaisen sharia-lain toteutumista valvova poliisi perusteli kieltoa sillä, että protesti olisi saattanut riistäytyä käsistä ja saattaa kaupungin häpeään.

Saidu Dukawan mukaan Vowan-järjestön mielenosoitus olisi myös rikkonut islamia ja ollut moraalisesti väärin.

"Naiset eivät ole koskaan islamin historiassa tulleet kaduille esittämään vaatimuksiaan", poliisipäällikkö sanoi.

Näin on aina tehty, kuten ne apinat häkissä. Naisen paikka on kotona, koska niin se on:

Nina Mikkonen: Vauvaa ja työtä ei voi yhdistää

Keneltäkään ei liene mennyt ohi, miten Mikkonen nolasi itsensä Aamu-TV:ssä vertaamalla nykyistä päivähoitojärjestelmää 30-luvun Saksan ja Neuvostoliiton oloihin. Eniten fasismilta haiskahtaa kuitenkin Mikkosen oma näkemys:

"Minusta lapsia pitäisi hoitaa kotona ehdottomasti siksi, että koti on lapselle paras paikka. Siellä ovat vanhemmat, jotka häntä rakastavat ja jotka antavat hänelle kasvurauhan."

Uskokaa nyt jo, että asia on näin koska näin on ja se muuten on näin. Lapsen kasvurauha on tärkeä, koska ainoastaan kotiin sitomalla voidaan varmistaa, ettei lapsi saa vieraita vaikutteita tai kuule äidin omista poikkeavia mielipiteitä. Mitä siitäkin tulisi, jos jokainen saisi itse päättää mihin uskoo ja mihin ei?

Erityisen taitavasti Mikkonen perustelee sitä, miksi Ruotsissa tehty seurantatutkimus ei ole tieteellisesti pätevä:

"Tuollaiset ruotsalaistutkimukset, ne ovat nollatutkimuksia, jotka ne ovat itse keksineet. Sehän on sammuva yhteiskunta koko Ruotsi, eihän siellä lisäänny mitkään muut kuin maahanmuuttajat."

Näin aukottomaan perusteluun ei ole enää lisättävää. Mikkosen möläytyksiin samaa sukupuolta edustavista pareista en edes vaivaudu kommentoimaan.

Suodatuksesta hakupalveluksi

HS: Suomen salainen lapsipornosivustolista vuoti nettiin

Lista on nyt siis kaikkien saatavilla asuinpaikkaan ja nettioperaattoriin katsomatta:

Suomen viranomaisten keräämä salainen lista lapsipornografiaa sisältävistä nettisivustoista on julkaistu yhdysvaltalaisella verkkosivustolla. [...] Listalla on tiedot 800 sivustosta, joihin suurin osa suomalaisista internetoperaattoreista on estänyt pääsyn lapsipornon takia.

Kun jotain kerran pääsee nettiin asti, sen poistaminen on käytännössä mahdotonta. Siinä vaiheessa, kun KRP saa tiedon listan vuotamisesta, siitä on tehty vähintään satoja kopioita joka puolella maailmaa. Internetin arkistointisivustot, innokkaat sananvapausaktivistit ja tässä tapauksessa myös pedofiilit pitävät huolen siitä, että KRP:n keräämä tieto on pysyvästi julkista.

Vaikka lista on salainen, koskee salassapito vain poliisin ja operaattoreiden henkilöstöä. Listan sisällön selvittäminen teknisin keinoin ja sen edelleen levittäminen ei sen sijaan ole kiellettyä.

Jokainen, jolla on edes pieni aavistus internetin luonteesta, ymmärtää kuinka salaisena lista voi näillä ehdoilla pysyä. Kun otetaan huomioon eston tekninen toteutus, on kenen tahansa nettilukutaitoisen mahdollista tarkistaa, mitä suodatetuilta oikeasti löytyy - myös suomalaisen operaattorin liittymästä.

Jopa KRP:lle pitäisi pikkuhiljaa selvitä, miten valtavan munauksen se on tehnyt lähtiessään sensuroimaan internetin kaltaista vapaata mediaa. Vaikka tarkoitus on varmasti ollut hyvä, kaikki listan eteen tehty työ ei ole pelkästään valunut hukkaan, vaan myös edesauttanut ihmisiä löytämään kyseiset sivustot. Voin vain kuvitella sen huutonaurun määrän, jonka Suomen sensuurifarssi herättää ulkomaailman valveutuneimmissa kansanosissa.

Kyllä hävettää nähdä, millaisella osaamisella Suomea johdetaan.

---

Siltä varalta, että joku haluaa nauttia KRP:n työn hedelmistä:

Lista ja helpoin tapa selata sitä.

Kenen pitikään valvoa ja ketä?

HS: Kiljunen: Oikeuskansleri ei voi puuttua eduskunnan tulkintoihin

Lainataanpa herran ajatuksia hieman:

Kiljunen sanoo pitävänsä ennenkuulumattomana, että oikeuskansleri puuttuu eduskunnan asioihin ja perustuslakivaliokunnan kannanoton oikeusperustaan.

Tässä arvon kansanedustaja siis viittaa HS:n juttuun, jossa oikeuskansleri Jonkka pitää Lex Nokiaa epäilyttävänä:

Epäilen, ovatko kaikki ne tilanteet, joissa tunnistamistietojen manuaalista käsittelyä ehdotetaan, oikeudellisesti perusteltavissa.

Kiljusen on syytä harkita kantaansa vielä uusiksi, koskapa

Oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi maan korkein laillisuusvalvoja. Hän valvoo, että valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätökset ja toimenpiteet ovat perus- ja ihmisoikeusnäkökulmista lainmukaisia.

Oikeuskansleri ei siis suoraan valvo eduskuntaa, mutta on enemmän kuin relevantti virkamies ottamaan kantaa näinkin kiisteltyyn asiaan.  Kiljusella on limeisesti oma lehmä ojassa, kun noin pelottaa.

Sosiaalinen kontrolli

Muikeaa, että Suomessakin osataan ottaa oppia sivistysvaltioista kuten Norjasta:

HS: Netin ilmiantopalvelu tulossa Suomeenkin.

On se hyvä että Matti-Irmeli voi nyt ilmiantaa ystävänsä ihQt kuvat Irc-Galleriasta jos ei naama miellytä. Kiinnostaisi kieltämättä nähdä statistiikkaa, paljonko norjalaispoliisien työaikaa menee täysin tyhjänpäiväisten asioiden setvimiseen. Mutta pääasiahan on, että iso paha netti saadaan hallintaan.

Kysyntä ja tarjonta vs. lainsäädäntö

Otetaanpa välillä uutisia ulkomailta.

BBC: Prostitute users face clampdown

Paying for sex with prostitutes who are controlled by pimps is set to become a criminal offence, Home Secretary Jacqui Smith is expected to announce.

Kuulostaa ensi alkuun hyvältä, mutta:

Buying or selling sex is legal but many prostitution-related activities, such as soliciting and pimping, are not.

Parittaminen on siis jo valmiiksi kielletty, joten herää kysymys: mihin tätä uutta lakia sitten tarvittaisiin? Smith antaa vinkin:

"We want to do everything we can to protect vulnerable women. That is why we are determined to shift the focus onto the sex buyer, the person responsible for creating the demand for prostitution markets which in turn creates demand for the vile trade of women to be trafficked for sexual exploitation."

Tarkoitus on hyvä, mutta perustelu ontuu. Mitä vaikeammaksi seksin kauppaaminen laillisesti tehdään, sitä enemmän kauppaa tehdän laittomasti ja maan alla. Jos toiminta on jo lähtökohtaisesti laitonta, kynnys rikkoa useampiakin lakeja alenee ja lopputuloksena ihmiskaupan määrä kasvaa entisestään. Parittajien toiminta helpottuu entisestään, kun lainsäädäntö pakottaa seksikaupan valmiiksi heille suotuisiin, laittomiin olosuhteisiin.

Smith siis väittää, että lain tarkoitus on suojella seksityöläisiä, mutta todennäköisempi selitys on pelotella ostajat kokonaan pois markkinoita luomasta. Vajailla lähtötiedoilla on helppo päätellä, että seksikauppa kuihtuu olemattomiin, kun ostajat pelotellaan pois, mutta todellisuus on valitettavasti toinen. Kysynnän ja tarjonnan lait pitävät huolen siitä, että seksikauppaa käydään jatkossakin, lainsäädäntö määrää vain tavan.

Jos tarkoitus olisi oikeasti suojella seksikauppaa tekeviä naisia (miehiä myös, kiitos), lainsäädäntöä pitäisi viedä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Lailliset bordellit, ammattiliitot, terveydenhuolto ja kohtuullinen verotus edistäisivät työoloja paremmin kuin mikään kielto, uhkaus tai sanktio.

Piiri pieni pyörii

HS: Sdp haluaisi soluttaa poliisit verkkoyhteisöihin

Tässä sitä taas ollaan. Joukko ilmeisen tietämättömiä demareita on lyönyt tyhjiä päitä yhteen ja lähettänyt mietintönsä toiselle joukolle yhtä tietämättömiä päättäjiä. Ei ole vaikea arvata, että sisäministeri Holmlund hyppii riemusta saadessaan naapurista tukea tyhjänpäiväiselle ministeriryhmälleen.

Kansanedustaja Jacob Södermanin johtama työryhmä esittää mm. seuraavaa:

[Ryhmä esittää,] että poliisiin perustettaisiin nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, joka valtuutettaisiin soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin.

Arvon kansanedustajat ovat ilmeisesti päätelleet, että internetin epäilyttäviin yhteisöihin soluttautuminen on jotenkin helpompaa kuin oikeassa elämässä. Se, minkälaista soluttautumista esimerkiksi Youtubessa voisi harrastaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Jo pelkkä materiaalin määrä kyllä pitää huolen siitä, että valvonta käy täysin mahdottomaksi. Lisäksi suurin osa internetin yhteisöistä sijaitsee ulkomailla, jonne poliisin toimivaltuudet eivät yllä.

Internetsivustojen ylläpitäjät pitäisi puolestaan saattaa samanlaiseen vastuuseen sivustojen sisällöstä kuin päätoimittajat ovat lehtensä sisällöstä.

Taas loistava osoitus siitä, miten huonosti netin luonnetta ymmärretään. Nettisivustot eivät ole mitään sanomalehtiä, joissa omistaja (päätoimittaja) vahtii mitä käyttäjät (toimittajat) sivuilleen kirjoittavat. Samalla logiikalla huoltoasemien pitäjät saatettaisiin vastuuseen siitä, mitä yleisövessojen seinille kirjoitellaan.

Niin kauan kun päättäjät eivät ymmärrä netin luonnetta, tällaiset mietinnöt voi saman tien heittää romukoppaan. Kantaa on otettu muihinkin asioihin, kuten mediaseksikkyys kouluammuskelujen jälkipyykissä vaatii:

Aselupia saisi vastaisuudessa antaa vain aktiivisesti metsästystä tai ammuntaa harrastaville. Jos luvanhakija ei anna suostumusta terveys- ja varusmiespalvelustietojen luovuttamiseen, hakemus hylättäisiin.

Aselupia myönnetään nykyäänkin vain metsästys- ja ampumaharrastuksiin sekä sisäministeriön hyväksymille asekeräilijöille. Jälkimmäinen lause on vain kiertoilmaus sille, että poliisi valtuutettaisiin saamaan jokaisen aselupaa hakevan potilastiedot. Jos kansalaiset pelotellaan myöntymään, pakkoa ei tarvitse kirjata lakiin ja voidaan näennäisesti säilyttää yksityisyyden suoja.

Opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista pitäisi ilmoittaa kouluille.

Mitähän hiton hyötyä tästä sitten olisi? Pitäisikö opettajien sijoittaa aseenkantoluvan saaneet oppilaat eturiviin tarkkailtaviksi, jotta kouluammuskelun alkaessa olisi helpompi puuttua tilanteeseen kehotuksin ja käskyin? Vai laitettaisiinko aseen omistavat eri luokkaan, jotta he eivät voisi vahingoittaa muita?

Kertokaa yksikin konkreettinen toimenpide, johon tuollainen uudistus voisi johtaa ilman, että se leimaisi jokaisen metsästystä harrastavan oppilaan potentiaaliseksi kouluammuskelijaksi?

Ryhmän muistio on lähetetty muiden muassa sisäministerille, kulttuuriministerille ja opetushallituksen pääjohtajalle.

Ja näin ympyrä sulkeutuu. Sisäministeri Holmlund ja kulttuuriministeri Stefan Wallin ovat olleet samoista aiheista esillä jo aiemmin, eikä jälki ollut yhtään sen parempaa. Miksi valtiovalta ei ota vastaan asiantuntevaa apua, joka voisi ohjastaa nämä hentuset edes oikealle hiekkalaatikolle ehdotuksia rustaamaan?

Kuka valvoo ja ketä?

Digitodayn mukaan internetin valvontaa kiristetään ja ilmiantoja helpotetaan:

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on päättänyt tehostaa internetin valvontaa. Poliisin pitää ministeriryhmän mukaan laatia operaattoreille suositus siitä, miten ja millaista internetissä liikkuvaa tietoa tulisi saattaa poliisin tietoon.

Eli operaattorit halutaan valvomaan internetin sisältöä poliisin ohjeiden mukaan. Tämä herättää useita mielenkiintoisia kysymyksiä:

1. Valvooko operaattori liikennettä vai sivustoja? Ensin mainittu luokittuu salakuunteluksi, joka on poliisiltakin lähtökohtaisesti kielletty, joten siitä ei liene kyse. Sivustojen jatkuva etsiminen ja tarkastus taas tuo mieleen KRP:n suodatuslistan, jonka sisältö on vähintäänkin kyseenalainen ja jonka jokainen nettilukutaitoinen pystyy halutessaan kiertämään.
2. Mitä tapahtuu, kun poliisin tietoon saatetaan halutunlaista tietoa? Meneekö osoite suodatuslistalle vai tekeekö Karhu-ryhmä iskun palveluntarjoajan tiloihin? Entä jos palvelin on ulkomailla, jonne poliisin toimintavaltuudet eivät yllä? Suodatuslista on jo turhaksi todettu, kotietsintälupia ei kovin heppoisin perustein saa ja kansainvälinen yhteistyökin näkyy olevan heikoissa kantimissa (suodatuslistan päivitysten perusteella).
3. Onko operaattori pakotettu valvontaan vai onko se vapaaehtoista? Varsinkin pienille operaattoreille valvonnan toteuttaminen voi olla kallista ja sitä kautta asettaa kilpailevia yrityksiä eriarvoiseen asemaan. Jos taas valvonta on vapaaehtoista, kannattaako operaattorin kaataa rahaa ylimääräiseen työhön, joka potentiaalisesti karkottaa asiakkaita?
4. Kuka päättää, minkälaista materiaalia etsitään? Rajoitutaanko pelkästään laittomaan materiaaliin, kuten lapsi- ja eläinporno, vai tutkitaanko myös ammuskeluvideot ja uhkaukset? Miten näihin reagoidaan?

Vaikka ensin puhutaankin operaattoreiden valvovan liikennettä, heti seuraavaksi systeemi perustuukin käyttäjien aktiivisuuteen:

Poliisin tulee myös selvittää mahdollisuus luoda käyttäjälähtöinen ilmoitusjärjestelmä, jolla internetin käyttäjät voisivat helposti ilmoittaa viranomaisille epäilyttävästä materiaalista, selvitetään ministeriryhmän päätöksessä.

Sähköposti ja vihjepuhelimet on keksitty. Jos ihminen onnistuu tonkimaan esiin laitonta materiaalia, hän varmasti osaa myös käyttää sähköpostia ja/tai puhelinta. Tuollaisen järjestelmän tuoma hyöty ei millään vastaa siihen upotettavaa rahasummaa, koska riittävät ilmiantokeinot ovat jo olemassa.

Valvonnan lisäksi on tehty muitakin ehdotuksia:

Ministeriryhmä korostaa, että pelkkä valvonta ei riitä, vaan myös moniammatillista nuorison parissa tehtävää työtä verkkoyhteisöissä tulee lisätä ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Kuulostaa hienolta, ja niin on varmasti tarkoituskin, mutta mitä tuo lause käytännössä tarkoittaa? Tuleeko jokaiseen verkkoyhteisöön "moniammatillinen" työntekijä, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä kouluammuskeluja? Esiintyykö tämä henkilö itsenään, peitenimellä vai peräti poliisina? Entä jos keskustelun ulkomaalainen moderaattori päättää, ettei foorumille kaivata nuuskijoita? Jos taas tarkoituksena on järjestää keskustelumahdollisuuksia ammattilaisten kanssa, osoite on väärä. Vastaavia on jo olemassa, eivätkä ne tavoita ongelmaryhmää.

Selitys kaikkeen yllämainittuun löytyy kuitenkin artikkelin lopusta:

Ministeriryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministeri Anne Holmlund. Ministeriryhmän jäsenet ovat oikeusministeri Tuija Brax, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, puolustusministeri Jyri Häkämies, liikenneministeri Anu Vehviläinen ja peruspalveluministeri Paula Risikko [,] kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi, opetusministeri Sari Sarkomaa ja viestintäministeri Suvi Lindén.

Ei ole hirveän yllättävää, että tällaisella kokoonpanolla saadaan aikaan näin turhia päätöksiä. Listasta ei löydy ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi todistettavasti osoittanut minkäänlaista käsitystä internetin luonteesta tai rakenteesta. Toisaalta sähköinen äänestys ja lapsipornosuodatus ovat osoittaneet, että ainakin ministerit Brax ja Lindén ovat koko asiasta totaalisen pihalla. Thors puolestaan uskoo, että koulu-uhkailut loppuvat valistuksella ja että koraaniin pohjautuva sharia-laki on islamin vastainen. Ei tämmöisillä resursseilla voi kovin paljoa odottaakaan.

Minkä ihmeen takia näihin mietintöihin ei koskaan oteta mukaan vaikka Jyrki Kasvia, joka on paitsi kiinnostunut tietoyhteiskunnan asioista, ymmärtääkin niistä jotain?