Syytteitä ajatusrikoksista

Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho sai sitten syytteen tästä kirjoituksesta. Tekstistä on loputtomiin asti lainattu pätkiä, joita kirjoittaja itsekin kutsuu syöteiksi. Niissä hän mukailee Kalevan taannoista pääkirjoitusta, jossa arvellaan seuraavaa:

Päissään surmaaminen on [suomalaisten] kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Halla-ahon kirjoituksen monesti lainattu kohta taas kuuluu sanatarkasti näin:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Valtakunnan ykköspässit Jorma Kalske ja Mika Illman ovat jotenkin onnistuneet saamaan päähänsä, että vain toinen näistä lausahduksista on niin vakava, että siitä pitää nostaa syyte. Faktapohjalta asiaa ei voi käsitellä, koska syytös osuu väärään osoitteeseen. Ohikulkijoita ryösteleviä ja verovaroilla loisivia somaleja kun on suhteellisesti paljon enemmän kuin humalassa ihmisiä tappavia suomalaisia.

Koko aiheesta jauhaminen on kohtuullisen turhaa, koska syyttämispäätös on puhtaasti poliittinen. Eihän yksikään edes etäisesti aivotoimintaa simuloiva elämänmuoto voi tuollaisesta kirjoittelusta nostaa mekkalaa, mutta valitettavasti valtion virkoihin pääsee jatkuvasti tyyppejä, joilla ei riitä munaa vastustaa pienintäkään painostusta.

Eiköhän tästä syyte rapsahda allekirjoittaneellekin sitten, toivottavasti pääsen Juniksen kanssa samalle selliosastolle. 

Yhteiskunta, jossa Suvi haluaa elää

Suvi Lindén: Yritys voi vaatia riisumaan alasti tietosuojasyistä

Eikun oikeasti:

"Jos tallennat työkoneeltasi usb-tikulle, yritys saa katsoa koneesi lokitietoja. Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa. Nämä ovat kaikki sallittuja."

Niinku, WTF? Mistä tämä täti ammentaa vatipäisiä ajatuksiaan? Mistä tuollaisia sikiää?

"Sellainen asetelma, että jokaisessa yrityksessä olisi poliisi ylimpänä valvojana ei kuulosta järkevältä eikä sellaiselta yhteiskunnalta, missä itse haluaisin elää."

Suville tiedoksi: poliisi valvoo lakia Suomessa, ja sen kuuluu olla yritysten yläpuolella. Ainoastaan voittoa tavoittelematon yksikkö voi pitää yllä järjestystä puolueettomasti.

Lex Nokian sovellettavuus

Lex Nokian musta lista: Facebook ja sähköposti

Kas näin:

Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola kertoo, että käytännössä yrityksen pitää ensinnäkin estää työntekijöiden pääsy internetiin työkoneilta tai vaihtoehtoisesti pääsy nettisähköposteihin, netin yhteisöpalveluihin ja pikaviestimiin.

Haluaisin nähdä sen systeemin, jolla tuollainen on mahdollista. Nettisähköposteja on varovastikin arvioiden miljoonittain, anonyymiproxyja saman verran ja molempia syntyy jatkuvalla syötöllä lisää. Miten kukaan kuvittelee suodattavansa tällaista tietomäärää tehokkaasti?

Tietenkin vaihtoehtoisesti voidaan blokata kaikki liikenne ja sallia vain Virallisesti Hyväksytyt sivustot (joihin ei tietenkään tarvisi sisällyttää mitään firmalle kiusallista), mutta sekään ei riitä:

Toiseksi yrityksen pitää estää ulkoisten muistien käyttö tai seurata sitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi usb-portit, cd-rom-asemat ja zip-asemat pitää poistaa työkoneilta tai sitten työnantajan pitää seurata, mitä tiedostoja niiden kautta siirretään.

Vaihtoehtoina on siis uusia koko yrityksen tietokonekanta (näyttäkää työkone, jossa ei ole usb-porttia) tai järjestää pakolliset turvatarkastukset jokaiselle rakennuksesta poistuvalle. Käsi ylös, kuinka moni haluaisi työskennellä tällaisessa firmassa?

Laki on siis juuri niin käytännöllinen ja tarpeellinen kuin arvata saattoi. Yksikään yritys ei voi soveltaa sitä nykymuodossaan, mutta vaikein osa - työntekijän oikeus yksityisyyteen - on kuitenkin nyt menossa läpi. Parin vuoden päästä voidaan sitten tehdä lakimuutos, jolla valvonta tehdään mahdolliseksi muutenkin kuin teoriassa, koska itse urkinta on jo lain piirissä.

Kuulostaako yliammutulta pessimismiltä ja pirujen maalailulta? Kannattaa vilkaista, mitä paljon vastustetulle lapsipornosuodatukselle kuuluu tänä päivänä.

Suodatuksesta hakupalveluksi

HS: Suomen salainen lapsipornosivustolista vuoti nettiin

Lista on nyt siis kaikkien saatavilla asuinpaikkaan ja nettioperaattoriin katsomatta:

Suomen viranomaisten keräämä salainen lista lapsipornografiaa sisältävistä nettisivustoista on julkaistu yhdysvaltalaisella verkkosivustolla. [...] Listalla on tiedot 800 sivustosta, joihin suurin osa suomalaisista internetoperaattoreista on estänyt pääsyn lapsipornon takia.

Kun jotain kerran pääsee nettiin asti, sen poistaminen on käytännössä mahdotonta. Siinä vaiheessa, kun KRP saa tiedon listan vuotamisesta, siitä on tehty vähintään satoja kopioita joka puolella maailmaa. Internetin arkistointisivustot, innokkaat sananvapausaktivistit ja tässä tapauksessa myös pedofiilit pitävät huolen siitä, että KRP:n keräämä tieto on pysyvästi julkista.

Vaikka lista on salainen, koskee salassapito vain poliisin ja operaattoreiden henkilöstöä. Listan sisällön selvittäminen teknisin keinoin ja sen edelleen levittäminen ei sen sijaan ole kiellettyä.

Jokainen, jolla on edes pieni aavistus internetin luonteesta, ymmärtää kuinka salaisena lista voi näillä ehdoilla pysyä. Kun otetaan huomioon eston tekninen toteutus, on kenen tahansa nettilukutaitoisen mahdollista tarkistaa, mitä suodatetuilta oikeasti löytyy - myös suomalaisen operaattorin liittymästä.

Jopa KRP:lle pitäisi pikkuhiljaa selvitä, miten valtavan munauksen se on tehnyt lähtiessään sensuroimaan internetin kaltaista vapaata mediaa. Vaikka tarkoitus on varmasti ollut hyvä, kaikki listan eteen tehty työ ei ole pelkästään valunut hukkaan, vaan myös edesauttanut ihmisiä löytämään kyseiset sivustot. Voin vain kuvitella sen huutonaurun määrän, jonka Suomen sensuurifarssi herättää ulkomaailman valveutuneimmissa kansanosissa.

Kyllä hävettää nähdä, millaisella osaamisella Suomea johdetaan.

---

Siltä varalta, että joku haluaa nauttia KRP:n työn hedelmistä:

Lista ja helpoin tapa selata sitä.

Lex Nokia

EFFI :Suvi Lindénin vastaus avoimeen kirjeeseen urkintalaista

Huomatkaa, kuinka perusteellisesti arvon ministeri jättää vastaamatta EFFIn alkuperäiseen kirjeeseen, joka käsittelee lain ulottumista taloyhtiöihin ja kirjastoihin. Sen sijaan hän jaarittelee ummet ja lammet prosessista, jonka läpi lakiehdotus on mennyt, ja painottaa asiantuntijoiden määrää. Kuitenkin hän paljastaa, että lakimuutoksen jättäneessä työryhmässä oli jäseniä ainoastaan ministeriöistä ja työmarkkinakeskusjärjestöistä, eli asiantuntemuksen taso on tuskin ollut kovinkaan korkea.

Valitettavasti oikea prosessi ei ole mikään tae ehdotuksen laillisuudesta, sen laadukkuudesta puhumattakaan. Pitkän ja turhan alustuksen jälkeen Lindén pääsee vihdoin itse asiaan, ja tapansa mukaan osoittaa täydellistä tietämättömyyttä asioista:

Verkkoon luvatta asennettuja laitteita ja palveluja voidaan havaita vika- ja häiriötilanteiden selvittämisen yhteydessä. Tällöin on tärkeää, että voidaan selvittää myös näiden laitteiden tai palveluiden liikennöintiin liittyviä tietoja, jotta saadaan selvyys siitä mistä väärinkäytöksessä on ollut kyse ja antaako se aihetta joillekin lisätoimille.

Eli rikoksen jälkiä voidaan huomata, kun selvitetään miksi asiat eivät toimi kuten pitäisi. Sen jälkeen on jostain syystä tärkeää, että ennen poliisille kuuluneet valtuudet (mahdollisen rikoksen tutkiminen) annetaankin palveluntarjoajalle. Virkavallan aseman tulisi olla kyseenalaistamaton ja yksiselitteinen, mutta esitetty lakimuutos ajaa voittoa tavoitteleville yrityksille valtuuksia, joita edes virkavallalla ei ole (esitutkinnan aloittaminen ilman rikosilmoitusta).

Väliin Lindén luettelee sarjan yhdentekeviä ehtoja, jotka näennäisesti rajoittavat urkintaa. Käytännössä esitetyn lain kirjainta voidaan tulkita siten, että jokaisesta epäilystä voidaan haluttaessa käynnistää tutkinta. Työryhmän sokea luottamus taloyhtiöiden, kirjastojen ja työnantajien rehellisyyteen on lapsellisen hellyttävää, mutta valitettavan tuhoisa yksityisyydelle. Vai miltä kuulostaa tämä:

Tämän lisäksi on vielä muistettava, että kyse voi olla vain yhteisötilaajan merkittävästä haitasta tai vahingosta, joten jos taloyhtiön internet-liikenne hidastuu, ei tämä yksinään voi antaa isännöitsijälle oikeuksia käsitellä tunnistamistietoja. Edelleen isännöitsijällä pitää olla taloyhtiön päätöksentekoelimien antamat valtuudet tunnistamistietojen käsittelyn edellyttämien toimien käynnistämiselle[.]

"Taloyhtiön päätöksentekoelimet" on hieno kiertoilmaus AS OY:n hallitukselle, jotka usein ovat varsin hyvää pataa isännöitsijän kanssa. Käytännössä tutkintalupa siis heltiää heti, kun yhdenkin hallituksen jäsenen surfaus hidastuu, mikä taas voi tapahtua miljoonasta eri syystä. Käsi ylös jokainen, joka haluaa taloyhtiönsä hallituksen seuraavan sähköpostiliikennettään?

Lopussa yritetään vielä selitellä sitä tosiasiaa, että oikeastaan kukaan ministeriössä ei ymmärrä missä mennään:

Esityksen saamasta julkisuudesta voidaan yleisesti havaita tietoyhteiskunnan sääntelykentän moniulotteisuus. Kokonaisuuden ymmärrys ja sen hallinta on asiassa, jossa yhdistyy tekninen, liiketoiminnallinen ja oikeudellinen kenttä, erittäin haastavaa.

Asiasta on saatavilla monia hyvin perusteltuja lausuntoja niin oikeuskanslerilta, internetiä ymmärtäviltä (J. Kasvi, EFFI) kuin liiketoiminnaltakin (Nokia), mutta jostain syystä ainoastaan viimeksi mainittua kuunnellaan. Tällainen lainsäädäntötapa on omiaan pudottamaan Suomea entistä alemmaksi korruptiovertailussa, joka on aiemmin ollut meille suuri ylpeyden aihe.

Sosiaalinen kontrolli

Muikeaa, että Suomessakin osataan ottaa oppia sivistysvaltioista kuten Norjasta:

HS: Netin ilmiantopalvelu tulossa Suomeenkin.

On se hyvä että Matti-Irmeli voi nyt ilmiantaa ystävänsä ihQt kuvat Irc-Galleriasta jos ei naama miellytä. Kiinnostaisi kieltämättä nähdä statistiikkaa, paljonko norjalaispoliisien työaikaa menee täysin tyhjänpäiväisten asioiden setvimiseen. Mutta pääasiahan on, että iso paha netti saadaan hallintaan.

Kohderyhmäajattelua

HS: Papit chattaavat City-lehden verkkosivulla

Rakkauden ammattilaiset -nimisellä sivulla papit, parisuhdeammattilaiset ja muut kirkon työntekijät osallistuvat keskusteluun rakkaudesta ja parisuhteesta.

Hieno juttu, kohderyhmäkin varmaan osui kirkolla just eikä melkein. Nämä teologiset rakkauden ammattilaiset ovatkin osoittaneet poikkeuksellisen suvaitsevaisia näkemyksiä ja sopivat siksi erinomaisesti valistamaan nuoria ennakkoluulottomiksi ihmissuhteissaan.

Ettei vain kirkko yrittäisi saada uskontokuntaansa takaisin kasvuun halvoilla mainostempuilla?

Piiri pieni pyörii

HS: Sdp haluaisi soluttaa poliisit verkkoyhteisöihin

Tässä sitä taas ollaan. Joukko ilmeisen tietämättömiä demareita on lyönyt tyhjiä päitä yhteen ja lähettänyt mietintönsä toiselle joukolle yhtä tietämättömiä päättäjiä. Ei ole vaikea arvata, että sisäministeri Holmlund hyppii riemusta saadessaan naapurista tukea tyhjänpäiväiselle ministeriryhmälleen.

Kansanedustaja Jacob Södermanin johtama työryhmä esittää mm. seuraavaa:

[Ryhmä esittää,] että poliisiin perustettaisiin nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, joka valtuutettaisiin soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin.

Arvon kansanedustajat ovat ilmeisesti päätelleet, että internetin epäilyttäviin yhteisöihin soluttautuminen on jotenkin helpompaa kuin oikeassa elämässä. Se, minkälaista soluttautumista esimerkiksi Youtubessa voisi harrastaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Jo pelkkä materiaalin määrä kyllä pitää huolen siitä, että valvonta käy täysin mahdottomaksi. Lisäksi suurin osa internetin yhteisöistä sijaitsee ulkomailla, jonne poliisin toimivaltuudet eivät yllä.

Internetsivustojen ylläpitäjät pitäisi puolestaan saattaa samanlaiseen vastuuseen sivustojen sisällöstä kuin päätoimittajat ovat lehtensä sisällöstä.

Taas loistava osoitus siitä, miten huonosti netin luonnetta ymmärretään. Nettisivustot eivät ole mitään sanomalehtiä, joissa omistaja (päätoimittaja) vahtii mitä käyttäjät (toimittajat) sivuilleen kirjoittavat. Samalla logiikalla huoltoasemien pitäjät saatettaisiin vastuuseen siitä, mitä yleisövessojen seinille kirjoitellaan.

Niin kauan kun päättäjät eivät ymmärrä netin luonnetta, tällaiset mietinnöt voi saman tien heittää romukoppaan. Kantaa on otettu muihinkin asioihin, kuten mediaseksikkyys kouluammuskelujen jälkipyykissä vaatii:

Aselupia saisi vastaisuudessa antaa vain aktiivisesti metsästystä tai ammuntaa harrastaville. Jos luvanhakija ei anna suostumusta terveys- ja varusmiespalvelustietojen luovuttamiseen, hakemus hylättäisiin.

Aselupia myönnetään nykyäänkin vain metsästys- ja ampumaharrastuksiin sekä sisäministeriön hyväksymille asekeräilijöille. Jälkimmäinen lause on vain kiertoilmaus sille, että poliisi valtuutettaisiin saamaan jokaisen aselupaa hakevan potilastiedot. Jos kansalaiset pelotellaan myöntymään, pakkoa ei tarvitse kirjata lakiin ja voidaan näennäisesti säilyttää yksityisyyden suoja.

Opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista pitäisi ilmoittaa kouluille.

Mitähän hiton hyötyä tästä sitten olisi? Pitäisikö opettajien sijoittaa aseenkantoluvan saaneet oppilaat eturiviin tarkkailtaviksi, jotta kouluammuskelun alkaessa olisi helpompi puuttua tilanteeseen kehotuksin ja käskyin? Vai laitettaisiinko aseen omistavat eri luokkaan, jotta he eivät voisi vahingoittaa muita?

Kertokaa yksikin konkreettinen toimenpide, johon tuollainen uudistus voisi johtaa ilman, että se leimaisi jokaisen metsästystä harrastavan oppilaan potentiaaliseksi kouluammuskelijaksi?

Ryhmän muistio on lähetetty muiden muassa sisäministerille, kulttuuriministerille ja opetushallituksen pääjohtajalle.

Ja näin ympyrä sulkeutuu. Sisäministeri Holmlund ja kulttuuriministeri Stefan Wallin ovat olleet samoista aiheista esillä jo aiemmin, eikä jälki ollut yhtään sen parempaa. Miksi valtiovalta ei ota vastaan asiantuntevaa apua, joka voisi ohjastaa nämä hentuset edes oikealle hiekkalaatikolle ehdotuksia rustaamaan?

Iso Paha Intternetti

Sensuuri ei ole sensuuria.

Siis se, että valvotaan lain sallimiakin asioita kuten pornografiaa ja muuta tauhkaa suuren pahan netin syövereistä, ei ole sensuuria, vaiko? Jälleen kyselisin kovasti sen perään, että kuka määrittää, missä menevät "törkeimpien ylilyöntien" rajat. Vähän kuin haluttaisiin rajoittaa aikakauslehtipaperin tuotantoa, koska pornolehdetkin painetaan kiiltävälle paperille. Tai pistettäisiin Stora Enso ja UPM Kymmene maksamaan JSN:lle rahaa siitä, että he toimivat sensoreina kaikelle lehtikirjoittelulle. Ei JSN:llakaan taida olla niin paljoa resursseja, että valvoisivat edes koko lehdistöä, saati sitten koko tietoverkkoa. (paitsi että niin, Intternettihän on Google, vai mitä?)

Ja jos sitten "velvoitetaan" julkaisija (esim. blogin pitäjä) julkaisemaan hra Hyvärisen valtuutetun tuottama päätös, mitä sitten tapahtuu, jos ei julkaisekaan? Tuleeko Hyvärinen itse heiluttamaan ruoskaa, vai pidättääkö poliisi pahan bloggaajan oikeudet kirjoittaa? Tahtoisin tietää vaan...

Otsikointikukkanen

HS: Rakennusvirasto käy kanien kimppuun internetissä

Se, miten tuollaiseen otsikkoon voi päätyä, jäänee mysteeriksi.

Olkaa varovaisia kun liikutte internetissä, siellä on vaarallisia kaneja!

Netin syvin olemus

HS: Nettihuijaus nosti unohdetun kasariartistin MTV-gaalan voittajaksi

MTV-gaalan johtaja Richard Godfrey kertoo Sun-lehdelle, että Astleyn voitto perustuu äänestäjien huijaukseen. Monet netin käyttäjät on johdateltu katsomaan Astleyn video heidän tietämättään. Tämä näyttää rohkaisseen heitä äänestämään kasariartistia.

Vaikka tuota katsoisi miten, huijausta siitä ei saa tekemälläkään. Tämän mallin mukaan myös ulkomainonta, blogin pitäminen, kauppahintojen esillepano ja puhelinluettelo ovat huijauksia.

Olkaa varovaisia, ettette joudu huijatuiksi!

Kuka valvoo ja ketä?

Digitodayn mukaan internetin valvontaa kiristetään ja ilmiantoja helpotetaan:

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on päättänyt tehostaa internetin valvontaa. Poliisin pitää ministeriryhmän mukaan laatia operaattoreille suositus siitä, miten ja millaista internetissä liikkuvaa tietoa tulisi saattaa poliisin tietoon.

Eli operaattorit halutaan valvomaan internetin sisältöä poliisin ohjeiden mukaan. Tämä herättää useita mielenkiintoisia kysymyksiä:

1. Valvooko operaattori liikennettä vai sivustoja? Ensin mainittu luokittuu salakuunteluksi, joka on poliisiltakin lähtökohtaisesti kielletty, joten siitä ei liene kyse. Sivustojen jatkuva etsiminen ja tarkastus taas tuo mieleen KRP:n suodatuslistan, jonka sisältö on vähintäänkin kyseenalainen ja jonka jokainen nettilukutaitoinen pystyy halutessaan kiertämään.
2. Mitä tapahtuu, kun poliisin tietoon saatetaan halutunlaista tietoa? Meneekö osoite suodatuslistalle vai tekeekö Karhu-ryhmä iskun palveluntarjoajan tiloihin? Entä jos palvelin on ulkomailla, jonne poliisin toimintavaltuudet eivät yllä? Suodatuslista on jo turhaksi todettu, kotietsintälupia ei kovin heppoisin perustein saa ja kansainvälinen yhteistyökin näkyy olevan heikoissa kantimissa (suodatuslistan päivitysten perusteella).
3. Onko operaattori pakotettu valvontaan vai onko se vapaaehtoista? Varsinkin pienille operaattoreille valvonnan toteuttaminen voi olla kallista ja sitä kautta asettaa kilpailevia yrityksiä eriarvoiseen asemaan. Jos taas valvonta on vapaaehtoista, kannattaako operaattorin kaataa rahaa ylimääräiseen työhön, joka potentiaalisesti karkottaa asiakkaita?
4. Kuka päättää, minkälaista materiaalia etsitään? Rajoitutaanko pelkästään laittomaan materiaaliin, kuten lapsi- ja eläinporno, vai tutkitaanko myös ammuskeluvideot ja uhkaukset? Miten näihin reagoidaan?

Vaikka ensin puhutaankin operaattoreiden valvovan liikennettä, heti seuraavaksi systeemi perustuukin käyttäjien aktiivisuuteen:

Poliisin tulee myös selvittää mahdollisuus luoda käyttäjälähtöinen ilmoitusjärjestelmä, jolla internetin käyttäjät voisivat helposti ilmoittaa viranomaisille epäilyttävästä materiaalista, selvitetään ministeriryhmän päätöksessä.

Sähköposti ja vihjepuhelimet on keksitty. Jos ihminen onnistuu tonkimaan esiin laitonta materiaalia, hän varmasti osaa myös käyttää sähköpostia ja/tai puhelinta. Tuollaisen järjestelmän tuoma hyöty ei millään vastaa siihen upotettavaa rahasummaa, koska riittävät ilmiantokeinot ovat jo olemassa.

Valvonnan lisäksi on tehty muitakin ehdotuksia:

Ministeriryhmä korostaa, että pelkkä valvonta ei riitä, vaan myös moniammatillista nuorison parissa tehtävää työtä verkkoyhteisöissä tulee lisätä ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Kuulostaa hienolta, ja niin on varmasti tarkoituskin, mutta mitä tuo lause käytännössä tarkoittaa? Tuleeko jokaiseen verkkoyhteisöön "moniammatillinen" työntekijä, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä kouluammuskeluja? Esiintyykö tämä henkilö itsenään, peitenimellä vai peräti poliisina? Entä jos keskustelun ulkomaalainen moderaattori päättää, ettei foorumille kaivata nuuskijoita? Jos taas tarkoituksena on järjestää keskustelumahdollisuuksia ammattilaisten kanssa, osoite on väärä. Vastaavia on jo olemassa, eivätkä ne tavoita ongelmaryhmää.

Selitys kaikkeen yllämainittuun löytyy kuitenkin artikkelin lopusta:

Ministeriryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministeri Anne Holmlund. Ministeriryhmän jäsenet ovat oikeusministeri Tuija Brax, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, puolustusministeri Jyri Häkämies, liikenneministeri Anu Vehviläinen ja peruspalveluministeri Paula Risikko [,] kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi, opetusministeri Sari Sarkomaa ja viestintäministeri Suvi Lindén.

Ei ole hirveän yllättävää, että tällaisella kokoonpanolla saadaan aikaan näin turhia päätöksiä. Listasta ei löydy ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi todistettavasti osoittanut minkäänlaista käsitystä internetin luonteesta tai rakenteesta. Toisaalta sähköinen äänestys ja lapsipornosuodatus ovat osoittaneet, että ainakin ministerit Brax ja Lindén ovat koko asiasta totaalisen pihalla. Thors puolestaan uskoo, että koulu-uhkailut loppuvat valistuksella ja että koraaniin pohjautuva sharia-laki on islamin vastainen. Ei tämmöisillä resursseilla voi kovin paljoa odottaakaan.

Minkä ihmeen takia näihin mietintöihin ei koskaan oteta mukaan vaikka Jyrki Kasvia, joka on paitsi kiinnostunut tietoyhteiskunnan asioista, ymmärtääkin niistä jotain?