Ei se ole pedofiliaa, jos on laittomasti naimisissa

Aamulehti: 14-vuotiaan Suomessa vihkinyt imaami: "13 vuotta hyvä avioitumisikä"

Bongaa ristiriita seuraavista väittämistä:

Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaamin Chehab Khodrin mukaan oikeusministeriö antoi luvan 14-vuotiaan muslimitytön vihkimiseen avioliittoon vuonna 1996. Aviomies oli tuolloin parikymppinen. Khodr toimitti itse vihkimisen Helsingissä.

Oikeusministeriön asiakirjanhallintajärjestelmästä ei löytynyt dokumenttia erikoisluvasta.

sekä

Imaami Khodr sanoo pitäytyvänsä vihkimisissä tiukasti Suomen laissa.

Lupaa ei ole esittää, mutta laissa pysytään? Mitenhän lienee, varsinkin kun miehen tiedot Suomen lainsäädännöstä eivät taida olla ihan ajantasalla?

- Miksei 13 vuotta voisi olla hyvä avioitumisikä. Täälläkin on lain mukaan silloin sallittua mennä sänkyyn. On parempi mennä naimisiin, Khodr sanoo.

Suomen rikoslaki kertoo meille seuraavaa:

Joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa [...] on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Paitsi tietämätön, herra Khodr on myös tekopyhä:

Khodr ei reaktioita hätkähdä. Hän sanoo, että lapsiin sekaantuminen on islamilaisissa maissa jopa kuolemanrangaistuksella rangaistava teko, avioliiton ulkopuolella.

- Se on eurooppalaisten ongelma, ei meidän. Islamilaisessa maissa alaikäisiin sekaantumisia ei tapahdu niin kuin muualla maailmassa, Khodr sanoo.

Ei tapahdu ei. Ero on siinä, että sivistyneessä maailmassa lapsiin sekaannutaan tehdään piilossa, muslimit taas laillistavat pedofilian ja vetoavat sen jälkeen semantiikkaan. Eihän Suomessakaan tapahtunut raiskauksia parisuhteessa 70-luvulla, kun moista rikosnimikettä ei ollut olemassa.

Siinä on jo riittävästi, että muslimit harrastavat avointa pedofiliaa omalla maallaan, pitääkö heitä todellakin tuoda Suomeenkin levittämään sairaita tapojaan?

Syytteitä ajatusrikoksista

Kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho sai sitten syytteen tästä kirjoituksesta. Tekstistä on loputtomiin asti lainattu pätkiä, joita kirjoittaja itsekin kutsuu syöteiksi. Niissä hän mukailee Kalevan taannoista pääkirjoitusta, jossa arvellaan seuraavaa:

Päissään surmaaminen on [suomalaisten] kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Halla-ahon kirjoituksen monesti lainattu kohta taas kuuluu sanatarkasti näin:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Valtakunnan ykköspässit Jorma Kalske ja Mika Illman ovat jotenkin onnistuneet saamaan päähänsä, että vain toinen näistä lausahduksista on niin vakava, että siitä pitää nostaa syyte. Faktapohjalta asiaa ei voi käsitellä, koska syytös osuu väärään osoitteeseen. Ohikulkijoita ryösteleviä ja verovaroilla loisivia somaleja kun on suhteellisesti paljon enemmän kuin humalassa ihmisiä tappavia suomalaisia.

Koko aiheesta jauhaminen on kohtuullisen turhaa, koska syyttämispäätös on puhtaasti poliittinen. Eihän yksikään edes etäisesti aivotoimintaa simuloiva elämänmuoto voi tuollaisesta kirjoittelusta nostaa mekkalaa, mutta valitettavasti valtion virkoihin pääsee jatkuvasti tyyppejä, joilla ei riitä munaa vastustaa pienintäkään painostusta.

Eiköhän tästä syyte rapsahda allekirjoittaneellekin sitten, toivottavasti pääsen Juniksen kanssa samalle selliosastolle. 

Onko jokaisen henki yhtä arvokas?

HS: Järjestöt vaativat hallitukselta apua väkivallan kitkemiseksi

Kuulostaa oikein hyvältä, mutta tarkastellaanpa lähempää:

Joukko suomalaisjärjestöjä vaatii hallitukselta riittävästi rahaa ja työvoimaa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. (Lihavointi lisätty)

Otsikointi kusee siis jo tässä vaiheessa, mutta varsinainen epäloogisuus piilee vielä jossain ihan muualla. Otetaanpa lähdemateriaaliksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti Naiset henkirikosten uhreina 2002-2007 (PDF):

Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on kuluvalla vuosikymmenellä ollut selvässä laskussa.

Vuosina 2003–2007 surmatuista alle 15-vuotiaista tytöistä 67 %:n surmaaja oli äiti, 17 %:n isä ja 17 %:n veli.

Naisten osuus henkirikosten uhreista on maassamme Euroopan unionin keskiarvoa alhaisempi.

Äkkiä lukien vaikuttaa siltä, että kehityssuunta on kohdallaan, mitä nyt naiset tappavat lapsiaan noin neljä kertaa useammin kuin miehet. Varsinaiset ongelmakohdat ovat jossain muualla:

Kaiken kaikkiaan naisten kuolleisuus henkirikoksiin on meillä eurooppalaisittain korkea (puolitoistakertainen Euroopan unionin keskitasoon nähden). Taustalla näyttäisi olevan lähinnä korkea kokonaishenkirikoskuolleisuutemme, ei mikään erityinen naisiin kohdistuvan väkivallan perinne. (Miesten henkirikoskuolleisuus on Suomessa tällä hetkellä 80 % Euroopan unionin keskitasoa korkeampi.)

Siinä, missä naisilla saattaa mennä Suomessa kehnosti, miehillä menee päin helvettiä. Suomalaisen miehen todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti on kaksinkertainen muihin eurooppalaisiin nähden, eikä asianlaita ole sen paremmin maan sisäisessä vertailussa:

Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on ollut Suomessa koko kahden ja puolen vuosisadan ajan, jolta kuolemansyytietoja on saatavissa, olennaisesti miesten kuolleisuutta alhaisempaa. [...] 1950-luvulta lähtien miesten riski tulla surmatuksi on ollut suhteellisen vakaasti noin kaksi ja puoli -kertainen naisiin verrattuna.

Miehiä tapetaan yli kaksi kertaa niin paljon kuin naisia, mutta sitä ei pidetä millään tapaa olennaisena. Toki tutkimuksen lähtökohta on kartoittaa naisiin kohdistuvia henkirikoksia, mutta jostain syystä kenelläkään ei käy mielessäkään tutkia miesten yliedustusta tilastoissa. Merkkejä on kuitenkin nähtävissä rivien välistä:

Kaikista viime vuosina aikuisiin naisiin kohdistuneista henkirikoksista runsaassa kolmanneksessa kumpikin osapuoli ja vajaassa 60 prosentissa ainakin toinen osapuolista on ollut alkoholin ongelmakäyttäjä.

Väkivaltarikoksista oli tuomittu puolet itselleen aiemmin tuntemattoman naisen surmanneista ja 46 % naistuttavansa surmanneista.

Nähtävissä on selkeä, sukupuolesta riippumaton ongelmien kasautuminen niin tekijöillä kuin uhreillakin. Koska valtaosa tekijöistä on edelleen miehiä, avunsaannin keskittäminen naisille ei suinkaan vähennä henkirikoksia, vaan lisää niitä entisestään. Huono-osaisten miesten tilanteen heikentäminen johtaa vain entistä pahempiin kierteisiin, väkivaltaisuuksiin ja henkirikoslukuihin.

Valitettavasti aloitteen tehneet järjestöt eivät ole vieläkään ymmärtäneet, että he tekevät hallaa myös itselleen asettamalla naiset etusijalle kaikessa. Huono-osaisten miesten aseman parantaminen vähentäisi rikollisuutta huomattavasti enemmän kuin heidän syyllistämisensä, mutta harvalla vaikuttajalla riittää aivokapasiteettia ymmärtää näin pitkäjänteisiä ja monimutkaisia syy-seuraussuhteita.

Eivätkä nykyiset miesasiajärjestöt ole yhtään sen parempia, ei sillä.

Ennakkoluulojen poistoa

Associated press: TV exec beheads wife who filed for divorce

TV-juontaja Muzzammil on siis tappanut vaimonsa, kuinka valitettavaa. Jälkipyykki onkin sitten mielenkiitoisempaa:

Police say an upstate New York man concerned about the negative portrayal of Muslims in the media beheaded his wife after she filed for divorce.

Muzzammil oli muutamia vuosia tehnyt Bridges-ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli lievittää länsimaalaisten epäluuloja muslimeja kohtaan.

Mitähän tähän nyt sanoisi?

Otsikko vs. todellisuus

HS: Ulkomaalaiset tehneet vain vähän rikoksia Suomessa

Otsikko lupaa paljon, mutta matto vedetään jalkojen alta heti ensimmäisessä lauseessa:

Suomi on selvinnyt vähällä ulkomaalaisten tekemässä rikollisuudessa, koska Suomi on jäänyt maahanmuuttovirtojen ulkopuolelle.

Rikoksia on siis vähemmän, koska ulkomaalaisia on vähemmän. Vaikka tuota lausetta kääntelisi miten, se on ristiriidassa otsikon välittämän viestin kanssa. Lisää heiniä kiukaalle heitetään muutamaa kappaletta myöhemmin:

Tuorein tilasto kertoo, että ulkomaalaiset syyllistyvät rikoksiin väestöosuuteensa nähden vuosittain 1,3–1,5 kertaa enemmän kuin suomalaiset.

Erikoissuunnittelija Hannu Niemi kiiruhtaa selittämään, että tällainen rasistinen väittämä ei oikeasti pidä paikkaansa:

"Totta on, että poliisin tietoon tulleissa rikoksissa he [ulkomaalaiset] syyllistyvät enemmän tai ovat epäiltyinä, mutta se on pintatietoa. Tietoja pitäisi verrata esimerkiksi alueittain, ryhmittäin ja rikostyypeittäin."

Valitettavasti tämä oljenkorsi haisee jo valmiiksi tyhjältä arvalta:

Lukuja on: vuosina 2005–2007 poliisin tietoon tulleista raiskausrikoksista epäiltiin Suomessa asuvaa ulkomaan kansalaista tai Suomen kansalaisuuden saanutta ulkomailla syntynyttä lähes viidenneksessä tapauksista. Se on hurjasti enemmän kuin heidän osuutensa väestöstä.

Mutta ei hätää, komisariuksella on selitys tällekin:

Mutta: Niemi muistuttaa, että raiskauksista vain pieni osa tulee poliisin tietoon. Suurin osa raiskauksista tapahtuu tuttujen kesken. Ulkomaalaistaustaiset taas syyllistyvät todennäköisemmin raiskauksiin, joissa uhri on tuntematon ja joista varmuudella tulee poliisiasia.

Tässä lähdetään perusteettomasta oletuksesta, että ulkomaalaiset eivät raiskaa tuttujaan. Heidän yliedustuksensa tuntemattomien raiskauksissa antaa kuitenkin perusteita olettaa juuri päinvastaista, jolloin kokonaislukema on vieläkin rumempi.

Poliittisen korrektiuden tarve on niin kova, että selkeitä tilastojakin pitää yrittää väännellä omiin näkemyksiin sopiviksi. Sillä ei saavuteta mitään, kun sen sijaan ongelma tunnustamalla ja siihen puuttumalla voitaisiin oikeasti parantaa turvallisuutta ja ohjata maahanmuuttoa (tai mitä vaan päätöksiä) terveempään suuntaan. Valitettavasti viranomaisilla ei näytä edelleenkään olevan selkärankaa hoitaa asioita kunnolla.

Selkärangattomat mielistelijät

Kaleva: Ulkomaalaiset tulevat, halusimme sitä tai emme

Jo otsikko haluaa väittää, että ulkomaalaiset muuttavat Suomeen, vaikka tekisimme mitä. Tämä perusajatus on virheellinen, koska maahanmuuttolakeja voidaan tiukentaa niin haluttaessa.

Ensimmäinen puolet kolumnista kirjoittaja käyttää todistellakseen, että Suomessa asuvat ulkomaalaiset eivät ole pelkästään somaleja, vaan joukkoon mahtuu muitakin kansallisuuksia. Hän jättää käytännöllisesti huomioimatta toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat, joilla on Suomen kansalaisuus. Hienointa on kuitenkin nähdä, miten aukottomasti somalialaisten tarvetta maassamme perustellaan:

Ei sellainen joukko [5800 Somaliassa syntynyttä] pysty järkyttämään suomalaista yhteiskuntaa mutta selvästikin häiritsemään joidenkuiden näkemystä siitä, miltä Suomessa asuvien ihmisten pitää näyttää.

Pakolaisia pitää ottaa maahan, koska he eivät nykymäärässään pysty järkyttämään yhteiskuntaa. Ei haittaa, että heistä suurin osa elää yhteiskunnan tuella tai että he ovat räikeästi yliedustettuina raiskaustilastoissa. Riittää, ettei pieni määrä pakolaisia saa koko valtiota sortumaan anarkiaan, koska kyllä suomalainen yhteiskunta sen kestää.

Monien suomalaisen tunteet kiihtyvät ajatuksesta, että poikien uskonnolliset ympärileikkaukset tapahtuvat yhteiskunnan varoin tai että musliminaisille järjestetään uimahalleihin erillisvuoroja.

No vähemmästäkin kiihtyvät, varsinkin kun kirjoittaja ei itsekään tiedä mitä mieltä asiasta pitäisi olla:

Mitä nopeammin tulijat oppivat täällä kielen, yhteiset pelisäännöt ja pääsevät töihin, sitä vähemmän heidän joukossaan syntyy turhautumiseen ja eristäytymiseen liittyviä ongelmia.

Suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin perinteisesti kuuluu se, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan mm. uskonnon tai sukupuolen takia. Silti uimahallin käyttö kielletään tiettyinä aikoina ei-muslimeilta ja miehiltä, ettei vain maahanmuuttajayhteisö loukkaantuisi. Mikä olisi reaktio, jos uimahalliin varattaisiin omat vuoronsa suomalaisille miehille?

Suomi tarvitsee uutta väkeä ja uusia veronmaksajia selvitäkseen kansakunnan ikääntymisen aiheuttamista ongelmista.

Suomi ei tarvitse lisää väkeä, Suomi tarvitsee lisää työssäkäyviä ihmisiä. Maahanmuuttajien työllistyminen on pääosin heikompaa kuin kantaväestön, jos tulijoita ei aleta seuloa huomattavasti nykyistä rankemalla kädellä. Betonipainoa eivät muodosta ulkomaiset sellaisenaan, vaan kaikki ne, jotka eivät tee töitä ja maksa veroja.

Tutkija Olli Löytty esitti viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan "Maltillinen hutu", että jos suomalaiset eivät opi suvaitsemaan kaikkia vieraita vaikutteita, niin kannattaa yrittää oppia kuitenkin sietämään.

Suomalainen anteeksi kun olen olemassa -asenne on näissä väläytyksissä taas kukkeimmillaan. Ainoa voima, joka pakottaa suomalaisia sopeutumaan vähemmistöjen oikkuihin, on valtiovallan munattomuus puolustaa sitä mitä kansa pitää tärkeänä. On toki helppo jeesustella Ranta-Kastellista, että Suomi tarvii lisää tulijoita, kun samaan aikaan Rajakylässä ei enää uskalla liikkua yksin pimeällä.

Koska usein kuulee valitettavan, että maahanmuuttokriitikot eivät tarjoa ratkaisuja, esitän ajatuksen:

Kun henkilö tulee maahan, hänen velvollisuutensa on opetella maan tavat ja käytännöt. 6-12 kuukautta saapumisen jälkeen järjestetään kielitaitokoe, tarkistetaan työ- ja opiskeluhistoria sekä rikosrekisteri. Jos tulija ei täytä kohtuullisia vaatimuksia (välttävä kielitaito, jonkinlainen työhistoria), kiitetään käynnistä ja käännytetään takaisin kotimaahan. Mikäli olot lähtöpaikassa ovat todella turvapaikanhaun arvoiset, motivaatio täyttää uuden yhteiskunnan kriteerit pitäisi olla enemmän kuin kohdallaan. Ei Suomen tarvitse auttaa ratsastajia satulaan, jos nämä eivät itse yritä yhtään.

Rikos ja rangaistus, mutta kenelle?

HS: Vankiloissa ei ole riittävästi sijaa lapsille

Kerrankin on paikallaan käyttää hysteerikkojen laajasti viljelemää kysymystä "eikö kukaan ajattele lapsia?".

Eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan lapsen pääsy äidin tai isän mukana vankilaan saattaa pahimmillaan kokonaan estyä, koska äiti-lapsipaikkoja ei ole tarpeeksi.

Pitäisikö vankiloissa olla sijaa lapsille? Millä tavalla vankilaan "pääsy" ajaa lapsen etua?

Olisi tietysti hienoa, jos biologiset vanhemmat voisivat kasvattaa lapsensa aikuisikään saakka. Vähintään yhtä hienoa olisi elää yhteiskunnassa, jossa ketään ei tarvitsisi tuomita vankilaan.

Kun muistetaan suomalainen rangaistuskäytäntö, jossa ehdottomia vankilatuomioita jaetaan todella nihkeästi, voidaan olettaa linnaan joutuneen olevan rikoksenuusija tai tuomion tulleen jostain kovan luokan rikoksesta. Ensikertalainen saa tyypillisesti ehdollista tai sakkoja.

Keskimäärin linnaan siis joutuu vasta, kun mokaa todella raskaasti tai useamman kerran putkeen. Kummassakin tapauksessa voidaan epäillä, onko tuomion saanut henkilö todellakin se paras kasvattaja lapselleen, puhumattakaan siitä onko vankila sopiva kasvuympäristö alaikäiselle.

Miksi lapsen siis pitäisi mennä vankilaan?