Iso paha lama

HS: Lähes neljännes teekkareista jäi ilman kesätöitä

Tekniikan Akateemisten Liitto TEK:n kyselyn mukaan 23 prosenttia tekniikan yliopisto-opiskelijoista on jäänyt ilman kesätyötä tänä kesänä.

Hui kamala, maailma varmaan tuhoutuu kun asiat ovat näin huonosti. Kukkuu?

Huolimatta maailmantalouden synkästä tilasta 77% tekniikan opiskelijoista on saanut kesätöitä. Näistä osa on toki vakituisessa työsuhteessa jo ennalta, mutta kesätyöpaikkoja on silti löytynyt tuhansia.

Pörssikurssit ovat olleet nousussa monta kuukautta ja asuntokauppakin osoittaa elpymisen merkkejä, mutta silti teekkareiden hyvä kesätyöllistyminen yritetään kääntää negatiiviseksi uutiseksi. Kertokaa minulle, minkä takia?

Onko jokaisen henki yhtä arvokas?

HS: Järjestöt vaativat hallitukselta apua väkivallan kitkemiseksi

Kuulostaa oikein hyvältä, mutta tarkastellaanpa lähempää:

Joukko suomalaisjärjestöjä vaatii hallitukselta riittävästi rahaa ja työvoimaa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. (Lihavointi lisätty)

Otsikointi kusee siis jo tässä vaiheessa, mutta varsinainen epäloogisuus piilee vielä jossain ihan muualla. Otetaanpa lähdemateriaaliksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raportti Naiset henkirikosten uhreina 2002-2007 (PDF):

Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on kuluvalla vuosikymmenellä ollut selvässä laskussa.

Vuosina 2003–2007 surmatuista alle 15-vuotiaista tytöistä 67 %:n surmaaja oli äiti, 17 %:n isä ja 17 %:n veli.

Naisten osuus henkirikosten uhreista on maassamme Euroopan unionin keskiarvoa alhaisempi.

Äkkiä lukien vaikuttaa siltä, että kehityssuunta on kohdallaan, mitä nyt naiset tappavat lapsiaan noin neljä kertaa useammin kuin miehet. Varsinaiset ongelmakohdat ovat jossain muualla:

Kaiken kaikkiaan naisten kuolleisuus henkirikoksiin on meillä eurooppalaisittain korkea (puolitoistakertainen Euroopan unionin keskitasoon nähden). Taustalla näyttäisi olevan lähinnä korkea kokonaishenkirikoskuolleisuutemme, ei mikään erityinen naisiin kohdistuvan väkivallan perinne. (Miesten henkirikoskuolleisuus on Suomessa tällä hetkellä 80 % Euroopan unionin keskitasoa korkeampi.)

Siinä, missä naisilla saattaa mennä Suomessa kehnosti, miehillä menee päin helvettiä. Suomalaisen miehen todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti on kaksinkertainen muihin eurooppalaisiin nähden, eikä asianlaita ole sen paremmin maan sisäisessä vertailussa:

Naisten kuolleisuus henkirikoksiin on ollut Suomessa koko kahden ja puolen vuosisadan ajan, jolta kuolemansyytietoja on saatavissa, olennaisesti miesten kuolleisuutta alhaisempaa. [...] 1950-luvulta lähtien miesten riski tulla surmatuksi on ollut suhteellisen vakaasti noin kaksi ja puoli -kertainen naisiin verrattuna.

Miehiä tapetaan yli kaksi kertaa niin paljon kuin naisia, mutta sitä ei pidetä millään tapaa olennaisena. Toki tutkimuksen lähtökohta on kartoittaa naisiin kohdistuvia henkirikoksia, mutta jostain syystä kenelläkään ei käy mielessäkään tutkia miesten yliedustusta tilastoissa. Merkkejä on kuitenkin nähtävissä rivien välistä:

Kaikista viime vuosina aikuisiin naisiin kohdistuneista henkirikoksista runsaassa kolmanneksessa kumpikin osapuoli ja vajaassa 60 prosentissa ainakin toinen osapuolista on ollut alkoholin ongelmakäyttäjä.

Väkivaltarikoksista oli tuomittu puolet itselleen aiemmin tuntemattoman naisen surmanneista ja 46 % naistuttavansa surmanneista.

Nähtävissä on selkeä, sukupuolesta riippumaton ongelmien kasautuminen niin tekijöillä kuin uhreillakin. Koska valtaosa tekijöistä on edelleen miehiä, avunsaannin keskittäminen naisille ei suinkaan vähennä henkirikoksia, vaan lisää niitä entisestään. Huono-osaisten miesten tilanteen heikentäminen johtaa vain entistä pahempiin kierteisiin, väkivaltaisuuksiin ja henkirikoslukuihin.

Valitettavasti aloitteen tehneet järjestöt eivät ole vieläkään ymmärtäneet, että he tekevät hallaa myös itselleen asettamalla naiset etusijalle kaikessa. Huono-osaisten miesten aseman parantaminen vähentäisi rikollisuutta huomattavasti enemmän kuin heidän syyllistämisensä, mutta harvalla vaikuttajalla riittää aivokapasiteettia ymmärtää näin pitkäjänteisiä ja monimutkaisia syy-seuraussuhteita.

Eivätkä nykyiset miesasiajärjestöt ole yhtään sen parempia, ei sillä.

Otsikko vs. todellisuus

HS: Ulkomaalaiset tehneet vain vähän rikoksia Suomessa

Otsikko lupaa paljon, mutta matto vedetään jalkojen alta heti ensimmäisessä lauseessa:

Suomi on selvinnyt vähällä ulkomaalaisten tekemässä rikollisuudessa, koska Suomi on jäänyt maahanmuuttovirtojen ulkopuolelle.

Rikoksia on siis vähemmän, koska ulkomaalaisia on vähemmän. Vaikka tuota lausetta kääntelisi miten, se on ristiriidassa otsikon välittämän viestin kanssa. Lisää heiniä kiukaalle heitetään muutamaa kappaletta myöhemmin:

Tuorein tilasto kertoo, että ulkomaalaiset syyllistyvät rikoksiin väestöosuuteensa nähden vuosittain 1,3–1,5 kertaa enemmän kuin suomalaiset.

Erikoissuunnittelija Hannu Niemi kiiruhtaa selittämään, että tällainen rasistinen väittämä ei oikeasti pidä paikkaansa:

"Totta on, että poliisin tietoon tulleissa rikoksissa he [ulkomaalaiset] syyllistyvät enemmän tai ovat epäiltyinä, mutta se on pintatietoa. Tietoja pitäisi verrata esimerkiksi alueittain, ryhmittäin ja rikostyypeittäin."

Valitettavasti tämä oljenkorsi haisee jo valmiiksi tyhjältä arvalta:

Lukuja on: vuosina 2005–2007 poliisin tietoon tulleista raiskausrikoksista epäiltiin Suomessa asuvaa ulkomaan kansalaista tai Suomen kansalaisuuden saanutta ulkomailla syntynyttä lähes viidenneksessä tapauksista. Se on hurjasti enemmän kuin heidän osuutensa väestöstä.

Mutta ei hätää, komisariuksella on selitys tällekin:

Mutta: Niemi muistuttaa, että raiskauksista vain pieni osa tulee poliisin tietoon. Suurin osa raiskauksista tapahtuu tuttujen kesken. Ulkomaalaistaustaiset taas syyllistyvät todennäköisemmin raiskauksiin, joissa uhri on tuntematon ja joista varmuudella tulee poliisiasia.

Tässä lähdetään perusteettomasta oletuksesta, että ulkomaalaiset eivät raiskaa tuttujaan. Heidän yliedustuksensa tuntemattomien raiskauksissa antaa kuitenkin perusteita olettaa juuri päinvastaista, jolloin kokonaislukema on vieläkin rumempi.

Poliittisen korrektiuden tarve on niin kova, että selkeitä tilastojakin pitää yrittää väännellä omiin näkemyksiin sopiviksi. Sillä ei saavuteta mitään, kun sen sijaan ongelma tunnustamalla ja siihen puuttumalla voitaisiin oikeasti parantaa turvallisuutta ja ohjata maahanmuuttoa (tai mitä vaan päätöksiä) terveempään suuntaan. Valitettavasti viranomaisilla ei näytä edelleenkään olevan selkärankaa hoitaa asioita kunnolla.

Puolueettomia gallup-kysymyksiä

Yhdysvalloissa tehty tutkimus väittää, että amerikkalaiset äänestäjät ovat rasisteja:

Yli neljännes valkoisista demokraateista allekirjoitti väittämän 'jos mustat vain yrittäisivät enemmän, he pärjäisivät aivan yhtä hyvin kuin valkoiset'.

Olettaen, että vastausvaihtoehdot ovat perinteiset "samaa mieltä", "eri mieltä" ja mahdollisesti välimuotoja, millaisella jakaumalla tulos olisi ei-rasistinen?

Onneksi tutkimus on tavallista luotettavampi, koska se on tehty netissä:

Tulosta voidaan pitää melko luotettavana, koska aiemmissa tutkimuksissa on havaittu ihmisten vastaavan rehellisemmin netissä kuin tavatessaan tutkijan kasvotusten.

Miten mitataan sitä, kuinka rehellisesti ihminen vastaa haastattelijalle tai netissä? Valheenpaljastimella?

(Samoja kysymyksiä on pohtinut myös Jussi Halla-aho, jolle kiitos vinkistä)