Lex Nokian sovellettavuus

Lex Nokian musta lista: Facebook ja sähköposti

Kas näin:

Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäverkkoyksikön päällikkö Juhapekka Ristola kertoo, että käytännössä yrityksen pitää ensinnäkin estää työntekijöiden pääsy internetiin työkoneilta tai vaihtoehtoisesti pääsy nettisähköposteihin, netin yhteisöpalveluihin ja pikaviestimiin.

Haluaisin nähdä sen systeemin, jolla tuollainen on mahdollista. Nettisähköposteja on varovastikin arvioiden miljoonittain, anonyymiproxyja saman verran ja molempia syntyy jatkuvalla syötöllä lisää. Miten kukaan kuvittelee suodattavansa tällaista tietomäärää tehokkaasti?

Tietenkin vaihtoehtoisesti voidaan blokata kaikki liikenne ja sallia vain Virallisesti Hyväksytyt sivustot (joihin ei tietenkään tarvisi sisällyttää mitään firmalle kiusallista), mutta sekään ei riitä:

Toiseksi yrityksen pitää estää ulkoisten muistien käyttö tai seurata sitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi usb-portit, cd-rom-asemat ja zip-asemat pitää poistaa työkoneilta tai sitten työnantajan pitää seurata, mitä tiedostoja niiden kautta siirretään.

Vaihtoehtoina on siis uusia koko yrityksen tietokonekanta (näyttäkää työkone, jossa ei ole usb-porttia) tai järjestää pakolliset turvatarkastukset jokaiselle rakennuksesta poistuvalle. Käsi ylös, kuinka moni haluaisi työskennellä tällaisessa firmassa?

Laki on siis juuri niin käytännöllinen ja tarpeellinen kuin arvata saattoi. Yksikään yritys ei voi soveltaa sitä nykymuodossaan, mutta vaikein osa - työntekijän oikeus yksityisyyteen - on kuitenkin nyt menossa läpi. Parin vuoden päästä voidaan sitten tehdä lakimuutos, jolla valvonta tehdään mahdolliseksi muutenkin kuin teoriassa, koska itse urkinta on jo lain piirissä.

Kuulostaako yliammutulta pessimismiltä ja pirujen maalailulta? Kannattaa vilkaista, mitä paljon vastustetulle lapsipornosuodatukselle kuuluu tänä päivänä.

Näin kitketään tupakointi kansasta, osa n+1

HS: Tupakoinnin esittäminen lehdissä ja televisiossa yritetään kieltää

Kiellon piiriin laskettaisiin lehtijuttu, jossa kerrottaisiin sanoin ja kuvin haastateltavan polttavan tupakkaa – ellei juttu olisi muuten yleissävyltään tupakointia vastustava.

Tupakkapoliittinen työryhmä esittää taas sellaisia otteita, että hävettää. Tällä uusimmalla väläytyksellä yritetään ilmeisesti piilottaa tupakointia kansalta, ettei vain kukaan keksisi aloittaa nähtyään jonkun toisen polttavan. Seuraavaksi varmaan pitää kumota ravintoloiden savuttomuuslaki, jotta sauhuttelijat saadaan pois katukuvasta.

On se nyt jumalauta että tuollaisia tyhjäntoimittajia pidetään veronmaksajien rahoilla töissä.

Otsikko vs. todellisuus

HS: Ulkomaalaiset tehneet vain vähän rikoksia Suomessa

Otsikko lupaa paljon, mutta matto vedetään jalkojen alta heti ensimmäisessä lauseessa:

Suomi on selvinnyt vähällä ulkomaalaisten tekemässä rikollisuudessa, koska Suomi on jäänyt maahanmuuttovirtojen ulkopuolelle.

Rikoksia on siis vähemmän, koska ulkomaalaisia on vähemmän. Vaikka tuota lausetta kääntelisi miten, se on ristiriidassa otsikon välittämän viestin kanssa. Lisää heiniä kiukaalle heitetään muutamaa kappaletta myöhemmin:

Tuorein tilasto kertoo, että ulkomaalaiset syyllistyvät rikoksiin väestöosuuteensa nähden vuosittain 1,3–1,5 kertaa enemmän kuin suomalaiset.

Erikoissuunnittelija Hannu Niemi kiiruhtaa selittämään, että tällainen rasistinen väittämä ei oikeasti pidä paikkaansa:

"Totta on, että poliisin tietoon tulleissa rikoksissa he [ulkomaalaiset] syyllistyvät enemmän tai ovat epäiltyinä, mutta se on pintatietoa. Tietoja pitäisi verrata esimerkiksi alueittain, ryhmittäin ja rikostyypeittäin."

Valitettavasti tämä oljenkorsi haisee jo valmiiksi tyhjältä arvalta:

Lukuja on: vuosina 2005–2007 poliisin tietoon tulleista raiskausrikoksista epäiltiin Suomessa asuvaa ulkomaan kansalaista tai Suomen kansalaisuuden saanutta ulkomailla syntynyttä lähes viidenneksessä tapauksista. Se on hurjasti enemmän kuin heidän osuutensa väestöstä.

Mutta ei hätää, komisariuksella on selitys tällekin:

Mutta: Niemi muistuttaa, että raiskauksista vain pieni osa tulee poliisin tietoon. Suurin osa raiskauksista tapahtuu tuttujen kesken. Ulkomaalaistaustaiset taas syyllistyvät todennäköisemmin raiskauksiin, joissa uhri on tuntematon ja joista varmuudella tulee poliisiasia.

Tässä lähdetään perusteettomasta oletuksesta, että ulkomaalaiset eivät raiskaa tuttujaan. Heidän yliedustuksensa tuntemattomien raiskauksissa antaa kuitenkin perusteita olettaa juuri päinvastaista, jolloin kokonaislukema on vieläkin rumempi.

Poliittisen korrektiuden tarve on niin kova, että selkeitä tilastojakin pitää yrittää väännellä omiin näkemyksiin sopiviksi. Sillä ei saavuteta mitään, kun sen sijaan ongelma tunnustamalla ja siihen puuttumalla voitaisiin oikeasti parantaa turvallisuutta ja ohjata maahanmuuttoa (tai mitä vaan päätöksiä) terveempään suuntaan. Valitettavasti viranomaisilla ei näytä edelleenkään olevan selkärankaa hoitaa asioita kunnolla.

Lisää oopiumia kansalle

Uskontojen aiheuttamat konfliktit ovat jälleen saaneet medianäkyvyyttä.

HS: Sharia-poliisi esti eronneilta naisilta historiallisen protestin Nigeriassa

Tasa-arvoisen rauhanuskonnon edustajilla on onneksi vahvat perusteet sille, miksi tällaista mielenosoitusta ei voi järjestää:

Islamilaisen sharia-lain toteutumista valvova poliisi perusteli kieltoa sillä, että protesti olisi saattanut riistäytyä käsistä ja saattaa kaupungin häpeään.

Saidu Dukawan mukaan Vowan-järjestön mielenosoitus olisi myös rikkonut islamia ja ollut moraalisesti väärin.

"Naiset eivät ole koskaan islamin historiassa tulleet kaduille esittämään vaatimuksiaan", poliisipäällikkö sanoi.

Näin on aina tehty, kuten ne apinat häkissä. Naisen paikka on kotona, koska niin se on:

Nina Mikkonen: Vauvaa ja työtä ei voi yhdistää

Keneltäkään ei liene mennyt ohi, miten Mikkonen nolasi itsensä Aamu-TV:ssä vertaamalla nykyistä päivähoitojärjestelmää 30-luvun Saksan ja Neuvostoliiton oloihin. Eniten fasismilta haiskahtaa kuitenkin Mikkosen oma näkemys:

"Minusta lapsia pitäisi hoitaa kotona ehdottomasti siksi, että koti on lapselle paras paikka. Siellä ovat vanhemmat, jotka häntä rakastavat ja jotka antavat hänelle kasvurauhan."

Uskokaa nyt jo, että asia on näin koska näin on ja se muuten on näin. Lapsen kasvurauha on tärkeä, koska ainoastaan kotiin sitomalla voidaan varmistaa, ettei lapsi saa vieraita vaikutteita tai kuule äidin omista poikkeavia mielipiteitä. Mitä siitäkin tulisi, jos jokainen saisi itse päättää mihin uskoo ja mihin ei?

Erityisen taitavasti Mikkonen perustelee sitä, miksi Ruotsissa tehty seurantatutkimus ei ole tieteellisesti pätevä:

"Tuollaiset ruotsalaistutkimukset, ne ovat nollatutkimuksia, jotka ne ovat itse keksineet. Sehän on sammuva yhteiskunta koko Ruotsi, eihän siellä lisäänny mitkään muut kuin maahanmuuttajat."

Näin aukottomaan perusteluun ei ole enää lisättävää. Mikkosen möläytyksiin samaa sukupuolta edustavista pareista en edes vaivaudu kommentoimaan.

Suodatuksesta hakupalveluksi

HS: Suomen salainen lapsipornosivustolista vuoti nettiin

Lista on nyt siis kaikkien saatavilla asuinpaikkaan ja nettioperaattoriin katsomatta:

Suomen viranomaisten keräämä salainen lista lapsipornografiaa sisältävistä nettisivustoista on julkaistu yhdysvaltalaisella verkkosivustolla. [...] Listalla on tiedot 800 sivustosta, joihin suurin osa suomalaisista internetoperaattoreista on estänyt pääsyn lapsipornon takia.

Kun jotain kerran pääsee nettiin asti, sen poistaminen on käytännössä mahdotonta. Siinä vaiheessa, kun KRP saa tiedon listan vuotamisesta, siitä on tehty vähintään satoja kopioita joka puolella maailmaa. Internetin arkistointisivustot, innokkaat sananvapausaktivistit ja tässä tapauksessa myös pedofiilit pitävät huolen siitä, että KRP:n keräämä tieto on pysyvästi julkista.

Vaikka lista on salainen, koskee salassapito vain poliisin ja operaattoreiden henkilöstöä. Listan sisällön selvittäminen teknisin keinoin ja sen edelleen levittäminen ei sen sijaan ole kiellettyä.

Jokainen, jolla on edes pieni aavistus internetin luonteesta, ymmärtää kuinka salaisena lista voi näillä ehdoilla pysyä. Kun otetaan huomioon eston tekninen toteutus, on kenen tahansa nettilukutaitoisen mahdollista tarkistaa, mitä suodatetuilta oikeasti löytyy - myös suomalaisen operaattorin liittymästä.

Jopa KRP:lle pitäisi pikkuhiljaa selvitä, miten valtavan munauksen se on tehnyt lähtiessään sensuroimaan internetin kaltaista vapaata mediaa. Vaikka tarkoitus on varmasti ollut hyvä, kaikki listan eteen tehty työ ei ole pelkästään valunut hukkaan, vaan myös edesauttanut ihmisiä löytämään kyseiset sivustot. Voin vain kuvitella sen huutonaurun määrän, jonka Suomen sensuurifarssi herättää ulkomaailman valveutuneimmissa kansanosissa.

Kyllä hävettää nähdä, millaisella osaamisella Suomea johdetaan.

---

Siltä varalta, että joku haluaa nauttia KRP:n työn hedelmistä:

Lista ja helpoin tapa selata sitä.

Verorahojen hyötykäyttöä

IS: Lakupiiputkin nyt uhattuina

Tupakkatyöryhmä on päätynyt linjaukseen, jonka kuvitellaan vaikuttavan alaikäisten tupakointiin:

Tupakoinnin rajoittamiskeinoja pohtinut työryhmä haluaa kieltää tupakkatuotteiden ulkonäköä jäljittelevät makeiset. Niitä ei saisi tuoda maahan eikä myydä.

Miten hitossa tällaista sontaa suoltava ryhmä on olemassa, kun toisaalla valtiovalta on huolissaan julkisten palvelujen tuottavuudesta?

Mikset jo valmistu?

HS: Tekniikan opinnot viivästymässä valtaosalla

Yliopistoissa ollaan jälleen huolestuneita, kun opintoajat ylittävät asetetut ihanteet ja tavoitteet. Pitkiä valmistumisaikoja on yritetty korjata, mutta laihoin tuloksin:

Syksyllä 2005 toteutetun tutkinnonuudistuksen tavoite oli nopeuttaa valmistumista, mutta nyt näyttää käyvän päinvastoin.

Kolmen vuoden takainen tutkintouudistus ei tuonut opintoihin helpotuksia, vaan työmäärää lisättiin pakollisella kandidaatin tutkinnolla. Siihen sisältyy kandidaatintyö, joka on käytännössä toinen, vaikkakin hieman suppeampi lopputyö keskellä opintoja. Lisäksi kursseista saatavaa opintopistemäärää piti pienentää, jotta aiemmin 180 opintoviikon laajuinen DI-tutkinto saatiin mahtumaan 300 opintopisteeseen. Humanistisilla, luonnontieteellisillä ja kasvatustieteellisillä aloilla tutkinnon aiempi laajuus oli 160 opintoviikkoa, mutta uudessa järjestelmässä samat 300 opintopistettä.

Koska tavoiteltiin nopeampaa valmistumista, opinnoille laitettiin seitsemän vuoden takaraja, johon voi hakea kaksi vuotta jatkoaikaa. Kun kaikkeen tähän yhdistetään köyhyysrajan alittava opintotuki, kohoavat hinnat ja ulkopuoliset paineet menestyä, onko ihme jos opiskelijat eivät saa tutkintojaan valmiiksi ajoissa?

Varsinainen ongelma on ollut tiedossa jo vuosia, mutta siihen ei ole uskallettu puuttua. Myös Hesarin artikkelista löytyy viitteitä siihen, mikä on oikeasti pielessä:

Teknillisen korkeakoulun opintojen seurannan mukaan alle 15 prosenttia syksyllä 2005 aloittaneista oli saavuttanut 180 pisteen tavoitteen kolmessa lukuvuodessa ja vain 3,5 prosenttia oli valmistunut tekniikan kandidaatiksi. Muissa tekniikan yksiköissä ei mennyt juuri paremmin.

Tästä joukosta löytyi myös pari nollasuorittajaa, joilla ei ollut yhdeltäkään vuodelta yhtään opintopistettä.

Tekniikan akateemisten liiton (TEK) mukaan opintoaikoja suurempi ongelma on keskeyttäminen. Esimerkiksi viime vuonna tutkinnon suoritti 2 700 opiskelijaa, vaikka valittuja oli seitsemän vuotta aiemmin 4 200.

Vaikka merkit ovat selkeästi näkyvissä, kukaan ei tunnu näkevän metsää sisäänottomääriltä. Teknillisen korkeakoulutuksen valintakriteerit ovat niin heppoiset, että sisään voi päästä vaikkei osaisi ratkaista yhtään kokonaista valintakoetehtävää (pisterajat 2007 (PDF), kokeessa 6 tehtävää á 6 pistettä). Aiemmalla koulutuksella ei ole väliä, vaan valintakokeeseen voi osallistua jokainen halukas.

Kun IT-kupla oli vielä voimissaan, sisäänottomääriä kasvatettiin tolkuttomiksi, mutta kuplan puhkeamisen jälkeen niitä ei ole uskallettu pienentää merkittävästi. Korkeakouluissa ollaan mahdottoman tehtävän edessä, kun valtava määrä puutteellisilla alkutiedoilla varustettuja opiskelijoita pitäisi saada valmistumaan entistä nopeammin ja tiukemmin kriteerein.

Tarkoitus opintoaikojen lyhentämisestä ja keskeyttämisten vähentämisestä on hyvä asia, mutta motiivit ja keinot ovat vääriä. Ei ole tarkoituksenmukaista korkeakouluttaa kahta kolmasosaa väestöstä, vaikka se näyttäisi kuinka hyvältä tilastoissa. Järkevämpää olisi mitoittaa sisäänotto niin, että opintonsa aloittaneet saisivat tutkintonsa suoritettua kohtuullisessa ajassa. Ammatillista koulutusta on jo vuosien ajan kohdeltu vähemmän menestyvien ja heikkolahjaisempien vaihtoehtona, mikä johtaa yhteiskunnan luokkajakoon. Suomalainen herraskansa on kohta hätää kärsimässä, kun kukaan ei enää osaa korjata vuotavia vesijohtoja.

Parodiahorisontti ja sen ylittäminen

Daily Mail Online: Flipping madness! Police offer free flip-flops to binge drinkers who keep falling over in heels

Briteissä ollaan siis huolissaan ihmisistä, jotka lähtevät kapakkaan korkokengissä, juovat itsensä tukevaan humalaan ja telovat sen jälkeen nilkkansa kävellessään kotiin. Poliisi kantaa nykyään mukanaan sandaaleja, joita jaetaan ilmaiseksi kaikille, jotka eivät pysty kävelemään baarikengillään. Saman kampanjan puitteissa juhlijoille jaetaan kondomeja ja porttikongiin kusaisseet laitetaan siivoamaan jälkensä mopin kanssa. Kaikki tämä veronmaksajien rahoilla.

Tämä olisi ehkä juuri ja juuri mennyt läpi Monty Pythonin sketsinä, mutta ilmeisesti saarivaltakunnassa ollaan vakavissaan. Koko kampanja osoittaa huonoa harkintakykyä sekä toteuttajilta että kohderyhmältä, kuten lainauksista voidaan nähdä:

Danielle Bolton, 19, who was out in Torquay, said: 'My heels hurt me at the end of the night so I tend to take them off. It's a hell of a lot easier to walk with flip-flops than high heels.'

Selkeästi arvon neidillä on aiheesta jo kokemusta, mutta ilmeisesti älynlahjat eivät riittäneet näin monimutkaisen pulman ratkaisemiseen. Kun yhteiskunta holhoaa ja tukee älytöntä överikäyttäytymistä, neiti Bolton tuskin oppii vastuullisemmaksi jatkossakaan.

Onneksi kylän poliisipäällikkö on oivaltanut asian todellisen ytimen ja valottaa sitä anteliaasti muillekin:

'Linking in with our partners, this funding represents a significant opportunity to make a real difference in relation to alcohol related harm and disorder. We're hopeful that this new initiative will help protect dozens of women who are vulnerable to injury after a night out with friends.'

Viimeistään tämä kommentti ylittää pienen ihmisen käsityskyvyn lopullisesti. Alkoholin haittoja siis vähennetään helpottamalla sen yltiöpäistä käyttämistä? Umpihumalaisia suojellaan loukkaantumisilta, joiden tunnustettuina syinä ovat heidän itse jalkaansa laittamat kengät ja kurkkuunsa kaatama alkoholi? Ja tämän seurauksena uskalletaan vielä hihkua, että vihdoinkin saadaan alkoholin aiheuttamia vaaroja vähemmäksi?

Britit ovat varmasti ylpeitä päättäjistään.

Rikos ja rangaistus, mutta kenelle?

HS: Vankiloissa ei ole riittävästi sijaa lapsille

Kerrankin on paikallaan käyttää hysteerikkojen laajasti viljelemää kysymystä "eikö kukaan ajattele lapsia?".

Eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan lapsen pääsy äidin tai isän mukana vankilaan saattaa pahimmillaan kokonaan estyä, koska äiti-lapsipaikkoja ei ole tarpeeksi.

Pitäisikö vankiloissa olla sijaa lapsille? Millä tavalla vankilaan "pääsy" ajaa lapsen etua?

Olisi tietysti hienoa, jos biologiset vanhemmat voisivat kasvattaa lapsensa aikuisikään saakka. Vähintään yhtä hienoa olisi elää yhteiskunnassa, jossa ketään ei tarvitsisi tuomita vankilaan.

Kun muistetaan suomalainen rangaistuskäytäntö, jossa ehdottomia vankilatuomioita jaetaan todella nihkeästi, voidaan olettaa linnaan joutuneen olevan rikoksenuusija tai tuomion tulleen jostain kovan luokan rikoksesta. Ensikertalainen saa tyypillisesti ehdollista tai sakkoja.

Keskimäärin linnaan siis joutuu vasta, kun mokaa todella raskaasti tai useamman kerran putkeen. Kummassakin tapauksessa voidaan epäillä, onko tuomion saanut henkilö todellakin se paras kasvattaja lapselleen, puhumattakaan siitä onko vankila sopiva kasvuympäristö alaikäiselle.

Miksi lapsen siis pitäisi mennä vankilaan?

Kysyntä ja tarjonta vs. lainsäädäntö

Otetaanpa välillä uutisia ulkomailta.

BBC: Prostitute users face clampdown

Paying for sex with prostitutes who are controlled by pimps is set to become a criminal offence, Home Secretary Jacqui Smith is expected to announce.

Kuulostaa ensi alkuun hyvältä, mutta:

Buying or selling sex is legal but many prostitution-related activities, such as soliciting and pimping, are not.

Parittaminen on siis jo valmiiksi kielletty, joten herää kysymys: mihin tätä uutta lakia sitten tarvittaisiin? Smith antaa vinkin:

"We want to do everything we can to protect vulnerable women. That is why we are determined to shift the focus onto the sex buyer, the person responsible for creating the demand for prostitution markets which in turn creates demand for the vile trade of women to be trafficked for sexual exploitation."

Tarkoitus on hyvä, mutta perustelu ontuu. Mitä vaikeammaksi seksin kauppaaminen laillisesti tehdään, sitä enemmän kauppaa tehdän laittomasti ja maan alla. Jos toiminta on jo lähtökohtaisesti laitonta, kynnys rikkoa useampiakin lakeja alenee ja lopputuloksena ihmiskaupan määrä kasvaa entisestään. Parittajien toiminta helpottuu entisestään, kun lainsäädäntö pakottaa seksikaupan valmiiksi heille suotuisiin, laittomiin olosuhteisiin.

Smith siis väittää, että lain tarkoitus on suojella seksityöläisiä, mutta todennäköisempi selitys on pelotella ostajat kokonaan pois markkinoita luomasta. Vajailla lähtötiedoilla on helppo päätellä, että seksikauppa kuihtuu olemattomiin, kun ostajat pelotellaan pois, mutta todellisuus on valitettavasti toinen. Kysynnän ja tarjonnan lait pitävät huolen siitä, että seksikauppaa käydään jatkossakin, lainsäädäntö määrää vain tavan.

Jos tarkoitus olisi oikeasti suojella seksikauppaa tekeviä naisia (miehiä myös, kiitos), lainsäädäntöä pitäisi viedä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Lailliset bordellit, ammattiliitot, terveydenhuolto ja kohtuullinen verotus edistäisivät työoloja paremmin kuin mikään kielto, uhkaus tai sanktio.

Piiri pieni pyörii

HS: Sdp haluaisi soluttaa poliisit verkkoyhteisöihin

Tässä sitä taas ollaan. Joukko ilmeisen tietämättömiä demareita on lyönyt tyhjiä päitä yhteen ja lähettänyt mietintönsä toiselle joukolle yhtä tietämättömiä päättäjiä. Ei ole vaikea arvata, että sisäministeri Holmlund hyppii riemusta saadessaan naapurista tukea tyhjänpäiväiselle ministeriryhmälleen.

Kansanedustaja Jacob Södermanin johtama työryhmä esittää mm. seuraavaa:

[Ryhmä esittää,] että poliisiin perustettaisiin nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, joka valtuutettaisiin soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin.

Arvon kansanedustajat ovat ilmeisesti päätelleet, että internetin epäilyttäviin yhteisöihin soluttautuminen on jotenkin helpompaa kuin oikeassa elämässä. Se, minkälaista soluttautumista esimerkiksi Youtubessa voisi harrastaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Jo pelkkä materiaalin määrä kyllä pitää huolen siitä, että valvonta käy täysin mahdottomaksi. Lisäksi suurin osa internetin yhteisöistä sijaitsee ulkomailla, jonne poliisin toimivaltuudet eivät yllä.

Internetsivustojen ylläpitäjät pitäisi puolestaan saattaa samanlaiseen vastuuseen sivustojen sisällöstä kuin päätoimittajat ovat lehtensä sisällöstä.

Taas loistava osoitus siitä, miten huonosti netin luonnetta ymmärretään. Nettisivustot eivät ole mitään sanomalehtiä, joissa omistaja (päätoimittaja) vahtii mitä käyttäjät (toimittajat) sivuilleen kirjoittavat. Samalla logiikalla huoltoasemien pitäjät saatettaisiin vastuuseen siitä, mitä yleisövessojen seinille kirjoitellaan.

Niin kauan kun päättäjät eivät ymmärrä netin luonnetta, tällaiset mietinnöt voi saman tien heittää romukoppaan. Kantaa on otettu muihinkin asioihin, kuten mediaseksikkyys kouluammuskelujen jälkipyykissä vaatii:

Aselupia saisi vastaisuudessa antaa vain aktiivisesti metsästystä tai ammuntaa harrastaville. Jos luvanhakija ei anna suostumusta terveys- ja varusmiespalvelustietojen luovuttamiseen, hakemus hylättäisiin.

Aselupia myönnetään nykyäänkin vain metsästys- ja ampumaharrastuksiin sekä sisäministeriön hyväksymille asekeräilijöille. Jälkimmäinen lause on vain kiertoilmaus sille, että poliisi valtuutettaisiin saamaan jokaisen aselupaa hakevan potilastiedot. Jos kansalaiset pelotellaan myöntymään, pakkoa ei tarvitse kirjata lakiin ja voidaan näennäisesti säilyttää yksityisyyden suoja.

Opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista pitäisi ilmoittaa kouluille.

Mitähän hiton hyötyä tästä sitten olisi? Pitäisikö opettajien sijoittaa aseenkantoluvan saaneet oppilaat eturiviin tarkkailtaviksi, jotta kouluammuskelun alkaessa olisi helpompi puuttua tilanteeseen kehotuksin ja käskyin? Vai laitettaisiinko aseen omistavat eri luokkaan, jotta he eivät voisi vahingoittaa muita?

Kertokaa yksikin konkreettinen toimenpide, johon tuollainen uudistus voisi johtaa ilman, että se leimaisi jokaisen metsästystä harrastavan oppilaan potentiaaliseksi kouluammuskelijaksi?

Ryhmän muistio on lähetetty muiden muassa sisäministerille, kulttuuriministerille ja opetushallituksen pääjohtajalle.

Ja näin ympyrä sulkeutuu. Sisäministeri Holmlund ja kulttuuriministeri Stefan Wallin ovat olleet samoista aiheista esillä jo aiemmin, eikä jälki ollut yhtään sen parempaa. Miksi valtiovalta ei ota vastaan asiantuntevaa apua, joka voisi ohjastaa nämä hentuset edes oikealle hiekkalaatikolle ehdotuksia rustaamaan?

Kuka valvoo ja ketä?

Digitodayn mukaan internetin valvontaa kiristetään ja ilmiantoja helpotetaan:

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on päättänyt tehostaa internetin valvontaa. Poliisin pitää ministeriryhmän mukaan laatia operaattoreille suositus siitä, miten ja millaista internetissä liikkuvaa tietoa tulisi saattaa poliisin tietoon.

Eli operaattorit halutaan valvomaan internetin sisältöä poliisin ohjeiden mukaan. Tämä herättää useita mielenkiintoisia kysymyksiä:

1. Valvooko operaattori liikennettä vai sivustoja? Ensin mainittu luokittuu salakuunteluksi, joka on poliisiltakin lähtökohtaisesti kielletty, joten siitä ei liene kyse. Sivustojen jatkuva etsiminen ja tarkastus taas tuo mieleen KRP:n suodatuslistan, jonka sisältö on vähintäänkin kyseenalainen ja jonka jokainen nettilukutaitoinen pystyy halutessaan kiertämään.
2. Mitä tapahtuu, kun poliisin tietoon saatetaan halutunlaista tietoa? Meneekö osoite suodatuslistalle vai tekeekö Karhu-ryhmä iskun palveluntarjoajan tiloihin? Entä jos palvelin on ulkomailla, jonne poliisin toimintavaltuudet eivät yllä? Suodatuslista on jo turhaksi todettu, kotietsintälupia ei kovin heppoisin perustein saa ja kansainvälinen yhteistyökin näkyy olevan heikoissa kantimissa (suodatuslistan päivitysten perusteella).
3. Onko operaattori pakotettu valvontaan vai onko se vapaaehtoista? Varsinkin pienille operaattoreille valvonnan toteuttaminen voi olla kallista ja sitä kautta asettaa kilpailevia yrityksiä eriarvoiseen asemaan. Jos taas valvonta on vapaaehtoista, kannattaako operaattorin kaataa rahaa ylimääräiseen työhön, joka potentiaalisesti karkottaa asiakkaita?
4. Kuka päättää, minkälaista materiaalia etsitään? Rajoitutaanko pelkästään laittomaan materiaaliin, kuten lapsi- ja eläinporno, vai tutkitaanko myös ammuskeluvideot ja uhkaukset? Miten näihin reagoidaan?

Vaikka ensin puhutaankin operaattoreiden valvovan liikennettä, heti seuraavaksi systeemi perustuukin käyttäjien aktiivisuuteen:

Poliisin tulee myös selvittää mahdollisuus luoda käyttäjälähtöinen ilmoitusjärjestelmä, jolla internetin käyttäjät voisivat helposti ilmoittaa viranomaisille epäilyttävästä materiaalista, selvitetään ministeriryhmän päätöksessä.

Sähköposti ja vihjepuhelimet on keksitty. Jos ihminen onnistuu tonkimaan esiin laitonta materiaalia, hän varmasti osaa myös käyttää sähköpostia ja/tai puhelinta. Tuollaisen järjestelmän tuoma hyöty ei millään vastaa siihen upotettavaa rahasummaa, koska riittävät ilmiantokeinot ovat jo olemassa.

Valvonnan lisäksi on tehty muitakin ehdotuksia:

Ministeriryhmä korostaa, että pelkkä valvonta ei riitä, vaan myös moniammatillista nuorison parissa tehtävää työtä verkkoyhteisöissä tulee lisätä ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Kuulostaa hienolta, ja niin on varmasti tarkoituskin, mutta mitä tuo lause käytännössä tarkoittaa? Tuleeko jokaiseen verkkoyhteisöön "moniammatillinen" työntekijä, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä kouluammuskeluja? Esiintyykö tämä henkilö itsenään, peitenimellä vai peräti poliisina? Entä jos keskustelun ulkomaalainen moderaattori päättää, ettei foorumille kaivata nuuskijoita? Jos taas tarkoituksena on järjestää keskustelumahdollisuuksia ammattilaisten kanssa, osoite on väärä. Vastaavia on jo olemassa, eivätkä ne tavoita ongelmaryhmää.

Selitys kaikkeen yllämainittuun löytyy kuitenkin artikkelin lopusta:

Ministeriryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministeri Anne Holmlund. Ministeriryhmän jäsenet ovat oikeusministeri Tuija Brax, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, puolustusministeri Jyri Häkämies, liikenneministeri Anu Vehviläinen ja peruspalveluministeri Paula Risikko [,] kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi, opetusministeri Sari Sarkomaa ja viestintäministeri Suvi Lindén.

Ei ole hirveän yllättävää, että tällaisella kokoonpanolla saadaan aikaan näin turhia päätöksiä. Listasta ei löydy ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi todistettavasti osoittanut minkäänlaista käsitystä internetin luonteesta tai rakenteesta. Toisaalta sähköinen äänestys ja lapsipornosuodatus ovat osoittaneet, että ainakin ministerit Brax ja Lindén ovat koko asiasta totaalisen pihalla. Thors puolestaan uskoo, että koulu-uhkailut loppuvat valistuksella ja että koraaniin pohjautuva sharia-laki on islamin vastainen. Ei tämmöisillä resursseilla voi kovin paljoa odottaakaan.

Minkä ihmeen takia näihin mietintöihin ei koskaan oteta mukaan vaikka Jyrki Kasvia, joka on paitsi kiinnostunut tietoyhteiskunnan asioista, ymmärtääkin niistä jotain?