Diplomi-insinööri ja filosofian maisteri kannattavat kauppojen pyhäaukioloa

HS: Arkkipiispa ja arkkiatri vastustavat kauppojen pyhäaukioloa

Sopii jälleen kerran ihmetellä, millä perusteella asiantuntijat on valittu. Arkkipiispa voidaan toki laskea jonkinlaiseksi pyhien tuntijaksi, mutta mitä tekemistä lääkärillä on kaupan alan kanssa?

Annetaan kuitenkin arkkiatrille puheenvuoro, jotta hän voi itse selventää näkemyksensä lääketieteellistä perustaa:

Pelkosen mukaan kauppojen pyhäaukiolo on täysin tarpeetonta. "Valtaväestölle tekisi hyvää rauhoittua ja hiljentyä, eikä aina mennä jonnekin. Kauppa luo tarpeita, joita ei itse asiassa ole[.]"

Kannanotto on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja lääketieteellinen perustakin jää hataraksi. Lainauksen luettuaan joutuu erikseen tarkistamaan, oliko tämä nyt kirkonmiehen vai lekurin suusta. Eniten ihmetyttää se, mitä tarpeita sunnuntaisin auki oleva kauppa luo. Entä ketkä ovat niitä ei-valtaväestöön kuuluvia, joiden rauhoittumiselle ei ole niin väliksi? Sunnuntaitöitä tekevät päivystyslääkärit ja papit?

Kirkon edustaja on puolestaan hyvin tutulla linjalla:

[Arkkipiispa] Paarma luonnehtii kauppojen pyhäaukioloa polvien notkistamiseksi kulutusjumalalle. Paarma huomauttaa, että kirkko voi kyllä sopeutua kauppojen pyhäaukioloihin järjestämällä jumalanpalveluksia vaihtoehtoisina aikoina.

Sama juttu kuin naispappeudessa ja homoavioliitoissakin: kirkon väki huolestuu, kun jäsenmäärä pienenee, mutta minkäänlaista selvää kannanottoa ei uskalleta tehdä suuntaan eikä toiseen. Pelko viimeistenkin jäsenten menettämisestä on ilmeisen aitoa, kun seurakunnan arvellaan kirmaavan kauppaan juuri jokaviikkoisen jumalanpalveluksen aikaan.

Loppukaneetissaan Paarma lyö kuitenkin jauhot suuhun koko länsimaiselle kapitalismille:

"Nyt näyttää siltä, että rahallisilla palkkioilla yritetään kääntää työntekijöiden mielipiteet. En pidä hyvänä kehitystä, jossa perheiden yhteistä aikaa ostetaan rahalla"

Jotta yhteiskunta pysyy käynnissä, useimmat ihmiset joutuvat myymään aikaansa rahasta. Sitä kutsutaan työksi. Sen, että sunnuntaityöstä maksetaan kaksinkertaista palkkaa, kuvittelisi kertovan selvää kieltä siitä, että pyhäpäiviä kunnioitetaan jopa sekulaarissa nyky-yhteiskunnassa.

Valitettavasti kirkko tekee munattomuudellaan itsestään koko ajan vaikeamman kunnioittaa, jäsenyyden harkitsemisesta puhumattakaan. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta jokaiselle kumartelemalla karkottaa helposti ne vähätkin kiinnostuneet.