Lihaa!

YLE: Hirvenlihasta huutava pula

Ns. nuoren polven metsästäjänä silmä takertui uutisen viimeisiin lauseisiin:

Projektipäällikkö Hanne Leppänen Pohjois-Karjalan Elintarvikealan koordinointihankkeesta toivoo asenteisiin muutosta.

- Meillä on seuroja, joilla on paljon kaatolupia, ja he voisivat hirvenlihaa myydä. Ehkä tuleva metsästäjäsukupolvi asennoituu hirvenlihan myyntiin eri tavalla.

Mitäpä siitä, että ensin pääkaupunkiseudun valtalehdessä leimataan metsästäjät joko epänormaaleiksi lahtareiksi, jotka nauttivat verenvuodatuksesta, tai vaihtoehtoisesti potentiaalisiksi perhesurmaajiksi. Vasta siinä vaiheessa, kun hienostoravintoloissa aletaan kaivata piffiä ja sisäfilettä pöytään, hoksataan ettei se hirvi sieltä metsästä vapaaehtoisesti lautaselle kävele.

Toisekseen metsästysporukat eivät saa myydä hirvenlihaa. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa porukka on ensin talkootyönä ja/tai rahaa investoiden rakentanut jonnekin EU-vaatimukset täyttävän lahtivajan (sis. viemäröinti, tilan viilentäminen/lämmittäminen tarpeen mukaan jne. jne.) ja kouluttanut yhden tai useamman jäsenensä viralliseksi lihanleikkaajaksi. Tokihan sellaisen vaivan nähtyään haluaa myydä usein pienistäkin lihaosuuksista parhaat palat ravintoloille, eikö totta?

Entäpä jos arvon ravintoloitsijat ja projektipäällikkö Hanne Leppänen kokeilisivat itse hirvenmetsästyksen helppoutta ja ihanuutta. Metsästäjätutkinnon voi suorittaa kuka tahansa, mutta aseenkantolupien kanssa saattaa olla vähän tiukempaa. Viimeksi kun tarkistin, ampujista kuitenkin on keskimäärin pulaa yhä ukkoontuvammissa hirviporukoissa. Hirvimerkin saa verrattain helposti nykyisin. Sitten vaan suon laitaan peppulihaksia viilentelemään!

Jokaisella metsästyskerralla saalista ei välttämättä tule ollenkaan. Toisinaan suon laidassa ei näy minkään sortin sorkkaeläimiä. Silloin tällöin taivaalta tulee vettä, räntää, lunta tai kaikkien kolmen sekamuotoa tuulen siivittämänä. Useita viikonloppuja (töissäkäyvillä ihmisillä kun ei syksyisin päiväsaikaan ole yleensä vapaata viikolla) saattaa kulua puhtaasti raittiista ilmasta nautiskellen. Tämän lisäksi jahtimaat yleensä eivät sijaitse lähiöiden vieressä, joten metsästysmaille saattaa päästä ajamaan jopa satoja kilometrejä.

Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisen siivun projekti- ja keittiöpäälliköt olisivat itse valmiita omasta lihaosuudestaan luovuttamaan, vaikka rahaakin vastaan.