Maahanmuuttajien rooli Rosengårdissa

HS: Poliisi ja maahanmuuttajat rauhoittelivat mellakoitsijoita Malmössä

Otsikko kertoo siis. että maahanmuuttajat ovat tulleet poliisin tueksi Pahojen Ihmisten rauhoitteluun. Tähän tapaan:

Mellakoitsijoita rauhoitti ruotsalaismedian mukaan myös se, että kolmisenkymmentä paikalliseen islamilaiseen yhdistykseen kuuluvaa aikuista pyrki keskustelemaan heidän kanssaan.

Onpa hienoa, ajattelee lukija ja jatkaa seuraavaan uutiseen. Mukava, kun maahanmuuttajat auttavat torjumaan rikoksia!

HS yrittää parhaansa mukaan löytää sopivat sanakäänteet väärien mielikuvien välttämiseksi, kuten varsinkin seuraava kappale osoittaa:

Mellakoitsijat ovat tiettävästi lähinnä antifasistiseksi rintamaksi itseään kutsuvaa väkeä. Mellakoiden alkamista on selitetty sillä, että maahanmuuttajavaltaisessa Rosengårdissa suljettiin aiemmin kellarimoskeija.

Tämän enempää mellakoitsijoista ei kerrota, mikä on toki ymmärrettävää Hesarin poliittisen agendan muistaen. Kun juttuun saadaan integroitua missä tahansa yhteydessä fasismi, vähemmän valveutunut lukijakunta jää uskomukseen että uusnatsiklanipäät ne siellä öykkäröivät. Silti toista lausetta ajatuksella lukiessa herää ajatus, että jaksavatko Bengt-Åke ja Calle tosiaankin nostaa äläkän tuollaisesta. Onneksi muutkin lähteet uutisoivat asiasta:

The police "think they can appease us by joking with us, but they hassle us all the time, they arrest us for nothing and then they're surprised that we fight back," Ahmed Baccar, a 20-year-old unemployed Palestinian with a shaved head, told AFP.

"And they hit 11- and 12-year-old kids, set their dogs on us like they did yesterday, and then you want us to like them," said his friend Rached El Ali, an 18-year-old Palestinian.

Yllättäin asetelma kääntyykin päälaelleen, kun selviää että ongelmien alkuperä on myös maahanmuuttajissa. Vaikka Hesari kuinka haluaisi asian olevan toisin, monikulttuurisuus on tuonut Malmöhön mukanaan ison kasan ongelmia. Vielä kun joku kertoisi, miten samat ongelmat oikeasti vältetään Suomessa.

Verorahojen hyötykäyttöä

IS: Lakupiiputkin nyt uhattuina

Tupakkatyöryhmä on päätynyt linjaukseen, jonka kuvitellaan vaikuttavan alaikäisten tupakointiin:

Tupakoinnin rajoittamiskeinoja pohtinut työryhmä haluaa kieltää tupakkatuotteiden ulkonäköä jäljittelevät makeiset. Niitä ei saisi tuoda maahan eikä myydä.

Miten hitossa tällaista sontaa suoltava ryhmä on olemassa, kun toisaalla valtiovalta on huolissaan julkisten palvelujen tuottavuudesta?

Homouden haitat kristinuskolle

Suvaitsemattomat kristityt

Anna-Riina Peltola kauhistelee ihmisiä, jotka eivät ymmärrä homoseksuaalisuuden oikeaa luonnetta:

Homoidentiteetti ei silti hyväksy muuta kuin yksinkertaisen biologisen kohtalon. Ajatellaan, että sellaiseksi on synnytty, niin kuin jollekin lankeaa kohtaloksi olla vasenkätinen.

Ei siitä sataa vuotta ole, kun vasenkätisyyttä pidettiin sairautena. Vielä 1930-luvun kouluissa vasenkätiset oppilaat pakotettiin kirjoittamaan oikealla kädellä, koska vasenkätisyys vain oli Väärin. Tälle näkemykselle esitettiin loogisia perusteita ihan yhtä vähän kuin kristityt esittävät homovihalleen. Kun lähtökohtana on se, että homous on väärin, voidaan helposti rakentaa olkiukkoja ad nauseam:

Tämä [homouden biologinen selitys] on suosittua, koska se vapauttaa ihmisen moraalisesta päätöksenteosta ja ehkä myös suojaa joutumasta kohtamaan homoseksuaalisuuskamppailun taustalla olevaa kipua ja haavoittuneisuutta. Homoaktivisti ei voi puhua homoseksuaalisuudesta asiana, joka liittyisi mitenkään heikkouteen, tai rikkinäisyyteen, koska sehän viittaisi eheytymisen tarpeeseen.

Ongelma on siinä, että homoseksuaalisuus ei liity mihinkään heikkouteen, vaikka Anna-Riina niin haluaakin uskoa. Häntä todennäköisesti vaivaa tyypillisen kristityn syndrooma, jonka mukaan elämän tulee olla ikävää ja kärsimys on ainoa tie kirkkaampaan kruunuun. Mainittua kipua aiheuttaa pääasiassa kristinusko, joka ahdasmielisyydessään ei salli poikkeavia näkemyksiä ja siten pyrkii saattamaan homoseksuaalit häpeään. Haavoittuneisuus on tässä tapauksessa ainoastaan katsojan silmissä, mutta se istuu siellä niin tukevasti, etteivät järkiperustelut tehoa.

Homoidentiteetin mukaan pelastusta tarvitsee vain ne, jotka kyseenalaistavat asian [homouden luontaisen eheyden]. Tällöin homoyhteisön yhteiseksi viholliseksi nousevat sellaiset seurakunnat, jotka vaalivat Jumalan kuvaa miehestä ja naisesta muodostuvana ja asettavat rajoja seksuaalikäyttäytymiselle.

Homoyhteisö, miten Anna-Riina sen sitten määrittääkin, toimii kuten mikä tahansa muukin yhteisö. Kun yhteisöä kohtaan hyökätään, se puolustautuu, mikä taas saa hyökkääjän pitämään yhteisöä vihollisenaan. Homoseksuaaleja on syrjitty, lyöty ja vainottu kirkon taholta jo vuosisatoja, mikä riittänee perusteluksi vihollisuudelle, vaikkakaan homojen ei tiedetä juuri polttaneen kirkkoja tai vainonneen kristittyjä. Yksikään kristitty ei ole vielä tullut julkisuuteen kertomaan, millä tavalla homoseksuaaliset ihmiset ovat kohdelleet kristittyjä kaltoin tai mikä oikeuttaa vainot ja mustamaalaamisen. Kukaan ei myöskään ole perustellut sitä, miksi seksuaalisuutta pitäisi rajoittaa tai miksi joku käsitys Oikeasta seksuaalisuudesta on parempi kuin toinen.

Tästä seuraa, etteivät homomyönteiset ihmiset halua käsitellä seksuaalisuuttaan moraalikysymyksenä lainkaan.

Anna-Riinalle on selvää, että jokainen homouden hyväksyjä on samalla pysyvästi luovuttanut kaiken moraalin noudattamisen seksuaalikysymyksissä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että saisimme jatkuvasti varoa kaduilla homoseksuaalien raiskausyrityksiä, koska he eivät käsittäisi sen olevan väärin. Kristitty voi mielessään ylentää itsensä, koska noudattaa mielestään ylevämpää seksuaalimoraalia, mutta ulkopuolisen tarkkailussa tilanne näyttää lähinnä koomiselta.

Lopussa Anna-Riina kuitenkin vetää maton koko touhun alta:

Meitä ei ole jätetty tänne yksin kärsimään. Kaikesta johtuen seurakunnan ei tule peilata maailmaa näissä asioissa.

Mistä kaikesta johtuu se, että seurakunnan tulee jättää joitain yhteiskunnan muutoksia huomiotta? Voiko kirkko toimia lakisääteisenä osana yhteiskuntaa, jos se ei kuuntele yhteiskunnan tarpeita, vaan edustaa arvoja joita yhä useampi ei hyväksy? Pitäisikö kirkon olla valtion suojeluksessa, vaikka heillä on suojanaan erinäisiä kaikkivaltiaitakin?

Anna-Riinan näkemys on myös ikävästi ristiriidassa kirkon virallisen kannan kanssa, joka tunnetusti on "niin vaan ei ehkä silti mutta jos kuitenkin". Valtionkirkko on uppoava laiva, joka yrittää houkutella lähteviä rottia takaisin kumartelemalla joka suuntaan. Asiaa ei varmastikaan auta se, että seurakunta on vielä erikseen hajanainen ja ristiriitainen, mikä on omiaan karkottamaan lisää jäseniä.

Lex Nokia

EFFI :Suvi Lindénin vastaus avoimeen kirjeeseen urkintalaista

Huomatkaa, kuinka perusteellisesti arvon ministeri jättää vastaamatta EFFIn alkuperäiseen kirjeeseen, joka käsittelee lain ulottumista taloyhtiöihin ja kirjastoihin. Sen sijaan hän jaarittelee ummet ja lammet prosessista, jonka läpi lakiehdotus on mennyt, ja painottaa asiantuntijoiden määrää. Kuitenkin hän paljastaa, että lakimuutoksen jättäneessä työryhmässä oli jäseniä ainoastaan ministeriöistä ja työmarkkinakeskusjärjestöistä, eli asiantuntemuksen taso on tuskin ollut kovinkaan korkea.

Valitettavasti oikea prosessi ei ole mikään tae ehdotuksen laillisuudesta, sen laadukkuudesta puhumattakaan. Pitkän ja turhan alustuksen jälkeen Lindén pääsee vihdoin itse asiaan, ja tapansa mukaan osoittaa täydellistä tietämättömyyttä asioista:

Verkkoon luvatta asennettuja laitteita ja palveluja voidaan havaita vika- ja häiriötilanteiden selvittämisen yhteydessä. Tällöin on tärkeää, että voidaan selvittää myös näiden laitteiden tai palveluiden liikennöintiin liittyviä tietoja, jotta saadaan selvyys siitä mistä väärinkäytöksessä on ollut kyse ja antaako se aihetta joillekin lisätoimille.

Eli rikoksen jälkiä voidaan huomata, kun selvitetään miksi asiat eivät toimi kuten pitäisi. Sen jälkeen on jostain syystä tärkeää, että ennen poliisille kuuluneet valtuudet (mahdollisen rikoksen tutkiminen) annetaankin palveluntarjoajalle. Virkavallan aseman tulisi olla kyseenalaistamaton ja yksiselitteinen, mutta esitetty lakimuutos ajaa voittoa tavoitteleville yrityksille valtuuksia, joita edes virkavallalla ei ole (esitutkinnan aloittaminen ilman rikosilmoitusta).

Väliin Lindén luettelee sarjan yhdentekeviä ehtoja, jotka näennäisesti rajoittavat urkintaa. Käytännössä esitetyn lain kirjainta voidaan tulkita siten, että jokaisesta epäilystä voidaan haluttaessa käynnistää tutkinta. Työryhmän sokea luottamus taloyhtiöiden, kirjastojen ja työnantajien rehellisyyteen on lapsellisen hellyttävää, mutta valitettavan tuhoisa yksityisyydelle. Vai miltä kuulostaa tämä:

Tämän lisäksi on vielä muistettava, että kyse voi olla vain yhteisötilaajan merkittävästä haitasta tai vahingosta, joten jos taloyhtiön internet-liikenne hidastuu, ei tämä yksinään voi antaa isännöitsijälle oikeuksia käsitellä tunnistamistietoja. Edelleen isännöitsijällä pitää olla taloyhtiön päätöksentekoelimien antamat valtuudet tunnistamistietojen käsittelyn edellyttämien toimien käynnistämiselle[.]

"Taloyhtiön päätöksentekoelimet" on hieno kiertoilmaus AS OY:n hallitukselle, jotka usein ovat varsin hyvää pataa isännöitsijän kanssa. Käytännössä tutkintalupa siis heltiää heti, kun yhdenkin hallituksen jäsenen surfaus hidastuu, mikä taas voi tapahtua miljoonasta eri syystä. Käsi ylös jokainen, joka haluaa taloyhtiönsä hallituksen seuraavan sähköpostiliikennettään?

Lopussa yritetään vielä selitellä sitä tosiasiaa, että oikeastaan kukaan ministeriössä ei ymmärrä missä mennään:

Esityksen saamasta julkisuudesta voidaan yleisesti havaita tietoyhteiskunnan sääntelykentän moniulotteisuus. Kokonaisuuden ymmärrys ja sen hallinta on asiassa, jossa yhdistyy tekninen, liiketoiminnallinen ja oikeudellinen kenttä, erittäin haastavaa.

Asiasta on saatavilla monia hyvin perusteltuja lausuntoja niin oikeuskanslerilta, internetiä ymmärtäviltä (J. Kasvi, EFFI) kuin liiketoiminnaltakin (Nokia), mutta jostain syystä ainoastaan viimeksi mainittua kuunnellaan. Tällainen lainsäädäntötapa on omiaan pudottamaan Suomea entistä alemmaksi korruptiovertailussa, joka on aiemmin ollut meille suuri ylpeyden aihe.

Mikset jo valmistu?

HS: Tekniikan opinnot viivästymässä valtaosalla

Yliopistoissa ollaan jälleen huolestuneita, kun opintoajat ylittävät asetetut ihanteet ja tavoitteet. Pitkiä valmistumisaikoja on yritetty korjata, mutta laihoin tuloksin:

Syksyllä 2005 toteutetun tutkinnonuudistuksen tavoite oli nopeuttaa valmistumista, mutta nyt näyttää käyvän päinvastoin.

Kolmen vuoden takainen tutkintouudistus ei tuonut opintoihin helpotuksia, vaan työmäärää lisättiin pakollisella kandidaatin tutkinnolla. Siihen sisältyy kandidaatintyö, joka on käytännössä toinen, vaikkakin hieman suppeampi lopputyö keskellä opintoja. Lisäksi kursseista saatavaa opintopistemäärää piti pienentää, jotta aiemmin 180 opintoviikon laajuinen DI-tutkinto saatiin mahtumaan 300 opintopisteeseen. Humanistisilla, luonnontieteellisillä ja kasvatustieteellisillä aloilla tutkinnon aiempi laajuus oli 160 opintoviikkoa, mutta uudessa järjestelmässä samat 300 opintopistettä.

Koska tavoiteltiin nopeampaa valmistumista, opinnoille laitettiin seitsemän vuoden takaraja, johon voi hakea kaksi vuotta jatkoaikaa. Kun kaikkeen tähän yhdistetään köyhyysrajan alittava opintotuki, kohoavat hinnat ja ulkopuoliset paineet menestyä, onko ihme jos opiskelijat eivät saa tutkintojaan valmiiksi ajoissa?

Varsinainen ongelma on ollut tiedossa jo vuosia, mutta siihen ei ole uskallettu puuttua. Myös Hesarin artikkelista löytyy viitteitä siihen, mikä on oikeasti pielessä:

Teknillisen korkeakoulun opintojen seurannan mukaan alle 15 prosenttia syksyllä 2005 aloittaneista oli saavuttanut 180 pisteen tavoitteen kolmessa lukuvuodessa ja vain 3,5 prosenttia oli valmistunut tekniikan kandidaatiksi. Muissa tekniikan yksiköissä ei mennyt juuri paremmin.

Tästä joukosta löytyi myös pari nollasuorittajaa, joilla ei ollut yhdeltäkään vuodelta yhtään opintopistettä.

Tekniikan akateemisten liiton (TEK) mukaan opintoaikoja suurempi ongelma on keskeyttäminen. Esimerkiksi viime vuonna tutkinnon suoritti 2 700 opiskelijaa, vaikka valittuja oli seitsemän vuotta aiemmin 4 200.

Vaikka merkit ovat selkeästi näkyvissä, kukaan ei tunnu näkevän metsää sisäänottomääriltä. Teknillisen korkeakoulutuksen valintakriteerit ovat niin heppoiset, että sisään voi päästä vaikkei osaisi ratkaista yhtään kokonaista valintakoetehtävää (pisterajat 2007 (PDF), kokeessa 6 tehtävää á 6 pistettä). Aiemmalla koulutuksella ei ole väliä, vaan valintakokeeseen voi osallistua jokainen halukas.

Kun IT-kupla oli vielä voimissaan, sisäänottomääriä kasvatettiin tolkuttomiksi, mutta kuplan puhkeamisen jälkeen niitä ei ole uskallettu pienentää merkittävästi. Korkeakouluissa ollaan mahdottoman tehtävän edessä, kun valtava määrä puutteellisilla alkutiedoilla varustettuja opiskelijoita pitäisi saada valmistumaan entistä nopeammin ja tiukemmin kriteerein.

Tarkoitus opintoaikojen lyhentämisestä ja keskeyttämisten vähentämisestä on hyvä asia, mutta motiivit ja keinot ovat vääriä. Ei ole tarkoituksenmukaista korkeakouluttaa kahta kolmasosaa väestöstä, vaikka se näyttäisi kuinka hyvältä tilastoissa. Järkevämpää olisi mitoittaa sisäänotto niin, että opintonsa aloittaneet saisivat tutkintonsa suoritettua kohtuullisessa ajassa. Ammatillista koulutusta on jo vuosien ajan kohdeltu vähemmän menestyvien ja heikkolahjaisempien vaihtoehtona, mikä johtaa yhteiskunnan luokkajakoon. Suomalainen herraskansa on kohta hätää kärsimässä, kun kukaan ei enää osaa korjata vuotavia vesijohtoja.

Kenen pitikään valvoa ja ketä?

HS: Kiljunen: Oikeuskansleri ei voi puuttua eduskunnan tulkintoihin

Lainataanpa herran ajatuksia hieman:

Kiljunen sanoo pitävänsä ennenkuulumattomana, että oikeuskansleri puuttuu eduskunnan asioihin ja perustuslakivaliokunnan kannanoton oikeusperustaan.

Tässä arvon kansanedustaja siis viittaa HS:n juttuun, jossa oikeuskansleri Jonkka pitää Lex Nokiaa epäilyttävänä:

Epäilen, ovatko kaikki ne tilanteet, joissa tunnistamistietojen manuaalista käsittelyä ehdotetaan, oikeudellisesti perusteltavissa.

Kiljusen on syytä harkita kantaansa vielä uusiksi, koskapa

Oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi maan korkein laillisuusvalvoja. Hän valvoo, että valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätökset ja toimenpiteet ovat perus- ja ihmisoikeusnäkökulmista lainmukaisia.

Oikeuskansleri ei siis suoraan valvo eduskuntaa, mutta on enemmän kuin relevantti virkamies ottamaan kantaa näinkin kiisteltyyn asiaan.  Kiljusella on limeisesti oma lehmä ojassa, kun noin pelottaa.

Parodiahorisontti ja sen ylittäminen

Daily Mail Online: Flipping madness! Police offer free flip-flops to binge drinkers who keep falling over in heels

Briteissä ollaan siis huolissaan ihmisistä, jotka lähtevät kapakkaan korkokengissä, juovat itsensä tukevaan humalaan ja telovat sen jälkeen nilkkansa kävellessään kotiin. Poliisi kantaa nykyään mukanaan sandaaleja, joita jaetaan ilmaiseksi kaikille, jotka eivät pysty kävelemään baarikengillään. Saman kampanjan puitteissa juhlijoille jaetaan kondomeja ja porttikongiin kusaisseet laitetaan siivoamaan jälkensä mopin kanssa. Kaikki tämä veronmaksajien rahoilla.

Tämä olisi ehkä juuri ja juuri mennyt läpi Monty Pythonin sketsinä, mutta ilmeisesti saarivaltakunnassa ollaan vakavissaan. Koko kampanja osoittaa huonoa harkintakykyä sekä toteuttajilta että kohderyhmältä, kuten lainauksista voidaan nähdä:

Danielle Bolton, 19, who was out in Torquay, said: 'My heels hurt me at the end of the night so I tend to take them off. It's a hell of a lot easier to walk with flip-flops than high heels.'

Selkeästi arvon neidillä on aiheesta jo kokemusta, mutta ilmeisesti älynlahjat eivät riittäneet näin monimutkaisen pulman ratkaisemiseen. Kun yhteiskunta holhoaa ja tukee älytöntä överikäyttäytymistä, neiti Bolton tuskin oppii vastuullisemmaksi jatkossakaan.

Onneksi kylän poliisipäällikkö on oivaltanut asian todellisen ytimen ja valottaa sitä anteliaasti muillekin:

'Linking in with our partners, this funding represents a significant opportunity to make a real difference in relation to alcohol related harm and disorder. We're hopeful that this new initiative will help protect dozens of women who are vulnerable to injury after a night out with friends.'

Viimeistään tämä kommentti ylittää pienen ihmisen käsityskyvyn lopullisesti. Alkoholin haittoja siis vähennetään helpottamalla sen yltiöpäistä käyttämistä? Umpihumalaisia suojellaan loukkaantumisilta, joiden tunnustettuina syinä ovat heidän itse jalkaansa laittamat kengät ja kurkkuunsa kaatama alkoholi? Ja tämän seurauksena uskalletaan vielä hihkua, että vihdoinkin saadaan alkoholin aiheuttamia vaaroja vähemmäksi?

Britit ovat varmasti ylpeitä päättäjistään.