Rikos ja rangaistus, mutta kenelle?

HS: Vankiloissa ei ole riittävästi sijaa lapsille

Kerrankin on paikallaan käyttää hysteerikkojen laajasti viljelemää kysymystä "eikö kukaan ajattele lapsia?".

Eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan lapsen pääsy äidin tai isän mukana vankilaan saattaa pahimmillaan kokonaan estyä, koska äiti-lapsipaikkoja ei ole tarpeeksi.

Pitäisikö vankiloissa olla sijaa lapsille? Millä tavalla vankilaan "pääsy" ajaa lapsen etua?

Olisi tietysti hienoa, jos biologiset vanhemmat voisivat kasvattaa lapsensa aikuisikään saakka. Vähintään yhtä hienoa olisi elää yhteiskunnassa, jossa ketään ei tarvitsisi tuomita vankilaan.

Kun muistetaan suomalainen rangaistuskäytäntö, jossa ehdottomia vankilatuomioita jaetaan todella nihkeästi, voidaan olettaa linnaan joutuneen olevan rikoksenuusija tai tuomion tulleen jostain kovan luokan rikoksesta. Ensikertalainen saa tyypillisesti ehdollista tai sakkoja.

Keskimäärin linnaan siis joutuu vasta, kun mokaa todella raskaasti tai useamman kerran putkeen. Kummassakin tapauksessa voidaan epäillä, onko tuomion saanut henkilö todellakin se paras kasvattaja lapselleen, puhumattakaan siitä onko vankila sopiva kasvuympäristö alaikäiselle.

Miksi lapsen siis pitäisi mennä vankilaan?

Diplomi-insinööri ja filosofian maisteri kannattavat kauppojen pyhäaukioloa

HS: Arkkipiispa ja arkkiatri vastustavat kauppojen pyhäaukioloa

Sopii jälleen kerran ihmetellä, millä perusteella asiantuntijat on valittu. Arkkipiispa voidaan toki laskea jonkinlaiseksi pyhien tuntijaksi, mutta mitä tekemistä lääkärillä on kaupan alan kanssa?

Annetaan kuitenkin arkkiatrille puheenvuoro, jotta hän voi itse selventää näkemyksensä lääketieteellistä perustaa:

Pelkosen mukaan kauppojen pyhäaukiolo on täysin tarpeetonta. "Valtaväestölle tekisi hyvää rauhoittua ja hiljentyä, eikä aina mennä jonnekin. Kauppa luo tarpeita, joita ei itse asiassa ole[.]"

Kannanotto on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja lääketieteellinen perustakin jää hataraksi. Lainauksen luettuaan joutuu erikseen tarkistamaan, oliko tämä nyt kirkonmiehen vai lekurin suusta. Eniten ihmetyttää se, mitä tarpeita sunnuntaisin auki oleva kauppa luo. Entä ketkä ovat niitä ei-valtaväestöön kuuluvia, joiden rauhoittumiselle ei ole niin väliksi? Sunnuntaitöitä tekevät päivystyslääkärit ja papit?

Kirkon edustaja on puolestaan hyvin tutulla linjalla:

[Arkkipiispa] Paarma luonnehtii kauppojen pyhäaukioloa polvien notkistamiseksi kulutusjumalalle. Paarma huomauttaa, että kirkko voi kyllä sopeutua kauppojen pyhäaukioloihin järjestämällä jumalanpalveluksia vaihtoehtoisina aikoina.

Sama juttu kuin naispappeudessa ja homoavioliitoissakin: kirkon väki huolestuu, kun jäsenmäärä pienenee, mutta minkäänlaista selvää kannanottoa ei uskalleta tehdä suuntaan eikä toiseen. Pelko viimeistenkin jäsenten menettämisestä on ilmeisen aitoa, kun seurakunnan arvellaan kirmaavan kauppaan juuri jokaviikkoisen jumalanpalveluksen aikaan.

Loppukaneetissaan Paarma lyö kuitenkin jauhot suuhun koko länsimaiselle kapitalismille:

"Nyt näyttää siltä, että rahallisilla palkkioilla yritetään kääntää työntekijöiden mielipiteet. En pidä hyvänä kehitystä, jossa perheiden yhteistä aikaa ostetaan rahalla"

Jotta yhteiskunta pysyy käynnissä, useimmat ihmiset joutuvat myymään aikaansa rahasta. Sitä kutsutaan työksi. Sen, että sunnuntaityöstä maksetaan kaksinkertaista palkkaa, kuvittelisi kertovan selvää kieltä siitä, että pyhäpäiviä kunnioitetaan jopa sekulaarissa nyky-yhteiskunnassa.

Valitettavasti kirkko tekee munattomuudellaan itsestään koko ajan vaikeamman kunnioittaa, jäsenyyden harkitsemisesta puhumattakaan. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta jokaiselle kumartelemalla karkottaa helposti ne vähätkin kiinnostuneet.

Lihaa!

YLE: Hirvenlihasta huutava pula

Ns. nuoren polven metsästäjänä silmä takertui uutisen viimeisiin lauseisiin:

Projektipäällikkö Hanne Leppänen Pohjois-Karjalan Elintarvikealan koordinointihankkeesta toivoo asenteisiin muutosta.

- Meillä on seuroja, joilla on paljon kaatolupia, ja he voisivat hirvenlihaa myydä. Ehkä tuleva metsästäjäsukupolvi asennoituu hirvenlihan myyntiin eri tavalla.

Mitäpä siitä, että ensin pääkaupunkiseudun valtalehdessä leimataan metsästäjät joko epänormaaleiksi lahtareiksi, jotka nauttivat verenvuodatuksesta, tai vaihtoehtoisesti potentiaalisiksi perhesurmaajiksi. Vasta siinä vaiheessa, kun hienostoravintoloissa aletaan kaivata piffiä ja sisäfilettä pöytään, hoksataan ettei se hirvi sieltä metsästä vapaaehtoisesti lautaselle kävele.

Toisekseen metsästysporukat eivät saa myydä hirvenlihaa. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa porukka on ensin talkootyönä ja/tai rahaa investoiden rakentanut jonnekin EU-vaatimukset täyttävän lahtivajan (sis. viemäröinti, tilan viilentäminen/lämmittäminen tarpeen mukaan jne. jne.) ja kouluttanut yhden tai useamman jäsenensä viralliseksi lihanleikkaajaksi. Tokihan sellaisen vaivan nähtyään haluaa myydä usein pienistäkin lihaosuuksista parhaat palat ravintoloille, eikö totta?

Entäpä jos arvon ravintoloitsijat ja projektipäällikkö Hanne Leppänen kokeilisivat itse hirvenmetsästyksen helppoutta ja ihanuutta. Metsästäjätutkinnon voi suorittaa kuka tahansa, mutta aseenkantolupien kanssa saattaa olla vähän tiukempaa. Viimeksi kun tarkistin, ampujista kuitenkin on keskimäärin pulaa yhä ukkoontuvammissa hirviporukoissa. Hirvimerkin saa verrattain helposti nykyisin. Sitten vaan suon laitaan peppulihaksia viilentelemään!

Jokaisella metsästyskerralla saalista ei välttämättä tule ollenkaan. Toisinaan suon laidassa ei näy minkään sortin sorkkaeläimiä. Silloin tällöin taivaalta tulee vettä, räntää, lunta tai kaikkien kolmen sekamuotoa tuulen siivittämänä. Useita viikonloppuja (töissäkäyvillä ihmisillä kun ei syksyisin päiväsaikaan ole yleensä vapaata viikolla) saattaa kulua puhtaasti raittiista ilmasta nautiskellen. Tämän lisäksi jahtimaat yleensä eivät sijaitse lähiöiden vieressä, joten metsästysmaille saattaa päästä ajamaan jopa satoja kilometrejä.

Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisen siivun projekti- ja keittiöpäälliköt olisivat itse valmiita omasta lihaosuudestaan luovuttamaan, vaikka rahaakin vastaan.

Sosiaalinen kontrolli

Muikeaa, että Suomessakin osataan ottaa oppia sivistysvaltioista kuten Norjasta:

HS: Netin ilmiantopalvelu tulossa Suomeenkin.

On se hyvä että Matti-Irmeli voi nyt ilmiantaa ystävänsä ihQt kuvat Irc-Galleriasta jos ei naama miellytä. Kiinnostaisi kieltämättä nähdä statistiikkaa, paljonko norjalaispoliisien työaikaa menee täysin tyhjänpäiväisten asioiden setvimiseen. Mutta pääasiahan on, että iso paha netti saadaan hallintaan.

Kysyntä ja tarjonta vs. lainsäädäntö

Otetaanpa välillä uutisia ulkomailta.

BBC: Prostitute users face clampdown

Paying for sex with prostitutes who are controlled by pimps is set to become a criminal offence, Home Secretary Jacqui Smith is expected to announce.

Kuulostaa ensi alkuun hyvältä, mutta:

Buying or selling sex is legal but many prostitution-related activities, such as soliciting and pimping, are not.

Parittaminen on siis jo valmiiksi kielletty, joten herää kysymys: mihin tätä uutta lakia sitten tarvittaisiin? Smith antaa vinkin:

"We want to do everything we can to protect vulnerable women. That is why we are determined to shift the focus onto the sex buyer, the person responsible for creating the demand for prostitution markets which in turn creates demand for the vile trade of women to be trafficked for sexual exploitation."

Tarkoitus on hyvä, mutta perustelu ontuu. Mitä vaikeammaksi seksin kauppaaminen laillisesti tehdään, sitä enemmän kauppaa tehdän laittomasti ja maan alla. Jos toiminta on jo lähtökohtaisesti laitonta, kynnys rikkoa useampiakin lakeja alenee ja lopputuloksena ihmiskaupan määrä kasvaa entisestään. Parittajien toiminta helpottuu entisestään, kun lainsäädäntö pakottaa seksikaupan valmiiksi heille suotuisiin, laittomiin olosuhteisiin.

Smith siis väittää, että lain tarkoitus on suojella seksityöläisiä, mutta todennäköisempi selitys on pelotella ostajat kokonaan pois markkinoita luomasta. Vajailla lähtötiedoilla on helppo päätellä, että seksikauppa kuihtuu olemattomiin, kun ostajat pelotellaan pois, mutta todellisuus on valitettavasti toinen. Kysynnän ja tarjonnan lait pitävät huolen siitä, että seksikauppaa käydään jatkossakin, lainsäädäntö määrää vain tavan.

Jos tarkoitus olisi oikeasti suojella seksikauppaa tekeviä naisia (miehiä myös, kiitos), lainsäädäntöä pitäisi viedä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Lailliset bordellit, ammattiliitot, terveydenhuolto ja kohtuullinen verotus edistäisivät työoloja paremmin kuin mikään kielto, uhkaus tai sanktio.

Kohderyhmäajattelua

HS: Papit chattaavat City-lehden verkkosivulla

Rakkauden ammattilaiset -nimisellä sivulla papit, parisuhdeammattilaiset ja muut kirkon työntekijät osallistuvat keskusteluun rakkaudesta ja parisuhteesta.

Hieno juttu, kohderyhmäkin varmaan osui kirkolla just eikä melkein. Nämä teologiset rakkauden ammattilaiset ovatkin osoittaneet poikkeuksellisen suvaitsevaisia näkemyksiä ja sopivat siksi erinomaisesti valistamaan nuoria ennakkoluulottomiksi ihmissuhteissaan.

Ettei vain kirkko yrittäisi saada uskontokuntaansa takaisin kasvuun halvoilla mainostempuilla?

Where's the beef?

HS: "Suomen Obamaa" joudutaan vielä odottamaan

Jos jollakulla on maahanmuuttajat ja vellit sekaisin, niin tämän uutisen kirjoittajalla. Heti ensimmäinen lause kertoo tyhjentävästi sen, kuinka vähän arvon toimittaja on ajatusta tekstilleen uhrannut:

Suomessa vähemmistöihin kuuluvat eivät ainakaan toistaiseksi ole yltäneet politiikan huippupaikoille.

Suomen vähemmistöiksi voitaneen laskea vaikka ruotsinkieliset ja juutalaiset, joilla molemmilla on vaikutusvaltaisia kansanedustajia. Varsinkin RKP on hyvin vahvana Suomessa, muttei sovi myöskään vähätellä Ben Zyskowiczia, joka on istunut kansanedustajana 29 vuotta ja noussut ääniharavaksi useammissakin vaaleissa. Ministerinä Ben ei ole ollut siksi, että hän ei ole moiseen virkaan pyrkinyt.

Ahvenanmaata edustava Elisabeth Nauclér on Ruotsista muuttanut siirtolainen, mutta "varsinaisia" maahanmuuttajataustaisia kansanedustajia ei eduskunnassa ole.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on siirtolaisen ja maahanmuuttajan ero. Jos tehdään villi oletus, että toimittaja on tarkoittanut maahanmuuttajalla tummaihoista, törmätään perustavanlaatuiseen ongelmaan: mitä tekemistä Obamalla on suomalaisten vähemmistöjen kanssa? Yhdysvaltain väestöstä 44% on ei-valkoisia, jollaisena tuoretta presidenttiä epäilemättä käsitellään. Suomen suurin vähemmistö taas ovat ruotsinkieliset (5,5%), jotka eivät toimittajan mukaan kelpaa. Seuraavaksi suurin ihmisryhmä ovat venäläiset, joita on alle prosentti. Kun tähän lisätään se, että Obama on syntyperäinen jenkki, ei voi kuin ihmetellä mitä HS:n artikkelissa on ajettu takaa.

Lyhyesti sanottuna Suomessa ei ole ensimmäistäkään kansanryhmää, joka vastaisi edes etäisesti Yhdysvaltain tummaihoisia, ja otsikon väite on perusteeton. Kun koko uutisteksti on samanlaista faktatonta mielikuvajulistusta, sopii ihmetellä miten se on päässyt toimituksesta julkisuuteen asti.

Piiri pieni pyörii

HS: Sdp haluaisi soluttaa poliisit verkkoyhteisöihin

Tässä sitä taas ollaan. Joukko ilmeisen tietämättömiä demareita on lyönyt tyhjiä päitä yhteen ja lähettänyt mietintönsä toiselle joukolle yhtä tietämättömiä päättäjiä. Ei ole vaikea arvata, että sisäministeri Holmlund hyppii riemusta saadessaan naapurista tukea tyhjänpäiväiselle ministeriryhmälleen.

Kansanedustaja Jacob Södermanin johtama työryhmä esittää mm. seuraavaa:

[Ryhmä esittää,] että poliisiin perustettaisiin nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, joka valtuutettaisiin soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin.

Arvon kansanedustajat ovat ilmeisesti päätelleet, että internetin epäilyttäviin yhteisöihin soluttautuminen on jotenkin helpompaa kuin oikeassa elämässä. Se, minkälaista soluttautumista esimerkiksi Youtubessa voisi harrastaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Jo pelkkä materiaalin määrä kyllä pitää huolen siitä, että valvonta käy täysin mahdottomaksi. Lisäksi suurin osa internetin yhteisöistä sijaitsee ulkomailla, jonne poliisin toimivaltuudet eivät yllä.

Internetsivustojen ylläpitäjät pitäisi puolestaan saattaa samanlaiseen vastuuseen sivustojen sisällöstä kuin päätoimittajat ovat lehtensä sisällöstä.

Taas loistava osoitus siitä, miten huonosti netin luonnetta ymmärretään. Nettisivustot eivät ole mitään sanomalehtiä, joissa omistaja (päätoimittaja) vahtii mitä käyttäjät (toimittajat) sivuilleen kirjoittavat. Samalla logiikalla huoltoasemien pitäjät saatettaisiin vastuuseen siitä, mitä yleisövessojen seinille kirjoitellaan.

Niin kauan kun päättäjät eivät ymmärrä netin luonnetta, tällaiset mietinnöt voi saman tien heittää romukoppaan. Kantaa on otettu muihinkin asioihin, kuten mediaseksikkyys kouluammuskelujen jälkipyykissä vaatii:

Aselupia saisi vastaisuudessa antaa vain aktiivisesti metsästystä tai ammuntaa harrastaville. Jos luvanhakija ei anna suostumusta terveys- ja varusmiespalvelustietojen luovuttamiseen, hakemus hylättäisiin.

Aselupia myönnetään nykyäänkin vain metsästys- ja ampumaharrastuksiin sekä sisäministeriön hyväksymille asekeräilijöille. Jälkimmäinen lause on vain kiertoilmaus sille, että poliisi valtuutettaisiin saamaan jokaisen aselupaa hakevan potilastiedot. Jos kansalaiset pelotellaan myöntymään, pakkoa ei tarvitse kirjata lakiin ja voidaan näennäisesti säilyttää yksityisyyden suoja.

Opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista pitäisi ilmoittaa kouluille.

Mitähän hiton hyötyä tästä sitten olisi? Pitäisikö opettajien sijoittaa aseenkantoluvan saaneet oppilaat eturiviin tarkkailtaviksi, jotta kouluammuskelun alkaessa olisi helpompi puuttua tilanteeseen kehotuksin ja käskyin? Vai laitettaisiinko aseen omistavat eri luokkaan, jotta he eivät voisi vahingoittaa muita?

Kertokaa yksikin konkreettinen toimenpide, johon tuollainen uudistus voisi johtaa ilman, että se leimaisi jokaisen metsästystä harrastavan oppilaan potentiaaliseksi kouluammuskelijaksi?

Ryhmän muistio on lähetetty muiden muassa sisäministerille, kulttuuriministerille ja opetushallituksen pääjohtajalle.

Ja näin ympyrä sulkeutuu. Sisäministeri Holmlund ja kulttuuriministeri Stefan Wallin ovat olleet samoista aiheista esillä jo aiemmin, eikä jälki ollut yhtään sen parempaa. Miksi valtiovalta ei ota vastaan asiantuntevaa apua, joka voisi ohjastaa nämä hentuset edes oikealle hiekkalaatikolle ehdotuksia rustaamaan?

Suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää

Valtauskontomme piispa Huotari osoittaa, kuinka suvaitsevaista ja hyväksyvää ko. uskonnon meininki on omia työntekijöitään kohtaan:

Kirkkoherran työt loppuvat sukupuolenvaihtoon.

Se, että naiset pääsevät jo papinvirkoihin, ei ilmeisesti tarkoita sitä että trans-naisten pitäisi päästä. Kaikista hyytävin on uutisen viimeinen kappale:

En osaa sanoa sellaisia seurakunnan virkoja, joissa hän voisi toimia. En tiedä, olisiko sellaisia tehtäviä, joissa hän ei työskentelisi seurakuntalaisten välittömässä keskuudessa, piispa Huotari puolestaan miettii.

Siis seurakuntalaisten välittömään läheisyyteen ei saa päästää henkilöä, joka kokee syntyneensä väärän sukupuolen kehoon? Miksi ei? Ei se ole tarttuvaa, eikä millään tavalla vaarallista. Seurakuntalais-raukat saattaisivat vain joutua kasvokkain omien ennakkoluulojensa kanssa, mistä saattaisi seurata ehkä jopa näköalojen avartumista.

Kaipa valtionkirkko kokee, etteivät seksuaaliset vähemmistöt kuulu heidän "ydinosaamiseensa" saati kohderyhmäänsä. Ikävä kyllä tässä maallistuvassa maailmassa yhä harvempi ihminen tuntuu kuuluvan heidän kohderyhmäänsä. Sitä saa, mitä tilaa.

Iso Paha Intternetti

Sensuuri ei ole sensuuria.

Siis se, että valvotaan lain sallimiakin asioita kuten pornografiaa ja muuta tauhkaa suuren pahan netin syövereistä, ei ole sensuuria, vaiko? Jälleen kyselisin kovasti sen perään, että kuka määrittää, missä menevät "törkeimpien ylilyöntien" rajat. Vähän kuin haluttaisiin rajoittaa aikakauslehtipaperin tuotantoa, koska pornolehdetkin painetaan kiiltävälle paperille. Tai pistettäisiin Stora Enso ja UPM Kymmene maksamaan JSN:lle rahaa siitä, että he toimivat sensoreina kaikelle lehtikirjoittelulle. Ei JSN:llakaan taida olla niin paljoa resursseja, että valvoisivat edes koko lehdistöä, saati sitten koko tietoverkkoa. (paitsi että niin, Intternettihän on Google, vai mitä?)

Ja jos sitten "velvoitetaan" julkaisija (esim. blogin pitäjä) julkaisemaan hra Hyvärisen valtuutetun tuottama päätös, mitä sitten tapahtuu, jos ei julkaisekaan? Tuleeko Hyvärinen itse heiluttamaan ruoskaa, vai pidättääkö poliisi pahan bloggaajan oikeudet kirjoittaa? Tahtoisin tietää vaan...

Hieno? Nainen? Käytös?

Onneksi meillä on skandaalilehdistö, joita kiinnostaa naisten käytös. Onneksi lehdistöä myös kiinnostaa määritellä se, millaista on ns. hienon naisen käytös, ja kuten on hyvin tavallista, se tehdään negaation kautta: ei näin.

IS: Onko tuo hienon naisen käytöstä, Victoria Beckham?

Herää muutamakin kysymys: Onko Vic ns. hieno nainen, ja jos on niin millä lihaksilla? Miksi sormen suuhun laittaminen on niin skandaalinomaista? Miksi meillä on lehdistö, jota kiinnostaa tällaiset asiat? Tekeekö sormen suuhun laittaminen jostakusta huonomman ihmisen? Käsi ylös kaikki, jotka eivät ole koskaan omia sormiaan imeskelleet!

Syviä kyykkyjä vain.

Otsikointikukkanen

HS: Rakennusvirasto käy kanien kimppuun internetissä

Se, miten tuollaiseen otsikkoon voi päätyä, jäänee mysteeriksi.

Olkaa varovaisia kun liikutte internetissä, siellä on vaarallisia kaneja!

Netin syvin olemus

HS: Nettihuijaus nosti unohdetun kasariartistin MTV-gaalan voittajaksi

MTV-gaalan johtaja Richard Godfrey kertoo Sun-lehdelle, että Astleyn voitto perustuu äänestäjien huijaukseen. Monet netin käyttäjät on johdateltu katsomaan Astleyn video heidän tietämättään. Tämä näyttää rohkaisseen heitä äänestämään kasariartistia.

Vaikka tuota katsoisi miten, huijausta siitä ei saa tekemälläkään. Tämän mallin mukaan myös ulkomainonta, blogin pitäminen, kauppahintojen esillepano ja puhelinluettelo ovat huijauksia.

Olkaa varovaisia, ettette joudu huijatuiksi!

Kuka valvoo ja ketä?

Digitodayn mukaan internetin valvontaa kiristetään ja ilmiantoja helpotetaan:

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on päättänyt tehostaa internetin valvontaa. Poliisin pitää ministeriryhmän mukaan laatia operaattoreille suositus siitä, miten ja millaista internetissä liikkuvaa tietoa tulisi saattaa poliisin tietoon.

Eli operaattorit halutaan valvomaan internetin sisältöä poliisin ohjeiden mukaan. Tämä herättää useita mielenkiintoisia kysymyksiä:

1. Valvooko operaattori liikennettä vai sivustoja? Ensin mainittu luokittuu salakuunteluksi, joka on poliisiltakin lähtökohtaisesti kielletty, joten siitä ei liene kyse. Sivustojen jatkuva etsiminen ja tarkastus taas tuo mieleen KRP:n suodatuslistan, jonka sisältö on vähintäänkin kyseenalainen ja jonka jokainen nettilukutaitoinen pystyy halutessaan kiertämään.
2. Mitä tapahtuu, kun poliisin tietoon saatetaan halutunlaista tietoa? Meneekö osoite suodatuslistalle vai tekeekö Karhu-ryhmä iskun palveluntarjoajan tiloihin? Entä jos palvelin on ulkomailla, jonne poliisin toimintavaltuudet eivät yllä? Suodatuslista on jo turhaksi todettu, kotietsintälupia ei kovin heppoisin perustein saa ja kansainvälinen yhteistyökin näkyy olevan heikoissa kantimissa (suodatuslistan päivitysten perusteella).
3. Onko operaattori pakotettu valvontaan vai onko se vapaaehtoista? Varsinkin pienille operaattoreille valvonnan toteuttaminen voi olla kallista ja sitä kautta asettaa kilpailevia yrityksiä eriarvoiseen asemaan. Jos taas valvonta on vapaaehtoista, kannattaako operaattorin kaataa rahaa ylimääräiseen työhön, joka potentiaalisesti karkottaa asiakkaita?
4. Kuka päättää, minkälaista materiaalia etsitään? Rajoitutaanko pelkästään laittomaan materiaaliin, kuten lapsi- ja eläinporno, vai tutkitaanko myös ammuskeluvideot ja uhkaukset? Miten näihin reagoidaan?

Vaikka ensin puhutaankin operaattoreiden valvovan liikennettä, heti seuraavaksi systeemi perustuukin käyttäjien aktiivisuuteen:

Poliisin tulee myös selvittää mahdollisuus luoda käyttäjälähtöinen ilmoitusjärjestelmä, jolla internetin käyttäjät voisivat helposti ilmoittaa viranomaisille epäilyttävästä materiaalista, selvitetään ministeriryhmän päätöksessä.

Sähköposti ja vihjepuhelimet on keksitty. Jos ihminen onnistuu tonkimaan esiin laitonta materiaalia, hän varmasti osaa myös käyttää sähköpostia ja/tai puhelinta. Tuollaisen järjestelmän tuoma hyöty ei millään vastaa siihen upotettavaa rahasummaa, koska riittävät ilmiantokeinot ovat jo olemassa.

Valvonnan lisäksi on tehty muitakin ehdotuksia:

Ministeriryhmä korostaa, että pelkkä valvonta ei riitä, vaan myös moniammatillista nuorison parissa tehtävää työtä verkkoyhteisöissä tulee lisätä ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Kuulostaa hienolta, ja niin on varmasti tarkoituskin, mutta mitä tuo lause käytännössä tarkoittaa? Tuleeko jokaiseen verkkoyhteisöön "moniammatillinen" työntekijä, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä kouluammuskeluja? Esiintyykö tämä henkilö itsenään, peitenimellä vai peräti poliisina? Entä jos keskustelun ulkomaalainen moderaattori päättää, ettei foorumille kaivata nuuskijoita? Jos taas tarkoituksena on järjestää keskustelumahdollisuuksia ammattilaisten kanssa, osoite on väärä. Vastaavia on jo olemassa, eivätkä ne tavoita ongelmaryhmää.

Selitys kaikkeen yllämainittuun löytyy kuitenkin artikkelin lopusta:

Ministeriryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministeri Anne Holmlund. Ministeriryhmän jäsenet ovat oikeusministeri Tuija Brax, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, puolustusministeri Jyri Häkämies, liikenneministeri Anu Vehviläinen ja peruspalveluministeri Paula Risikko [,] kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi, opetusministeri Sari Sarkomaa ja viestintäministeri Suvi Lindén.

Ei ole hirveän yllättävää, että tällaisella kokoonpanolla saadaan aikaan näin turhia päätöksiä. Listasta ei löydy ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi todistettavasti osoittanut minkäänlaista käsitystä internetin luonteesta tai rakenteesta. Toisaalta sähköinen äänestys ja lapsipornosuodatus ovat osoittaneet, että ainakin ministerit Brax ja Lindén ovat koko asiasta totaalisen pihalla. Thors puolestaan uskoo, että koulu-uhkailut loppuvat valistuksella ja että koraaniin pohjautuva sharia-laki on islamin vastainen. Ei tämmöisillä resursseilla voi kovin paljoa odottaakaan.

Minkä ihmeen takia näihin mietintöihin ei koskaan oteta mukaan vaikka Jyrki Kasvia, joka on paitsi kiinnostunut tietoyhteiskunnan asioista, ymmärtääkin niistä jotain?

Puolueettomia gallup-kysymyksiä

Yhdysvalloissa tehty tutkimus väittää, että amerikkalaiset äänestäjät ovat rasisteja:

Yli neljännes valkoisista demokraateista allekirjoitti väittämän 'jos mustat vain yrittäisivät enemmän, he pärjäisivät aivan yhtä hyvin kuin valkoiset'.

Olettaen, että vastausvaihtoehdot ovat perinteiset "samaa mieltä", "eri mieltä" ja mahdollisesti välimuotoja, millaisella jakaumalla tulos olisi ei-rasistinen?

Onneksi tutkimus on tavallista luotettavampi, koska se on tehty netissä:

Tulosta voidaan pitää melko luotettavana, koska aiemmissa tutkimuksissa on havaittu ihmisten vastaavan rehellisemmin netissä kuin tavatessaan tutkijan kasvotusten.

Miten mitataan sitä, kuinka rehellisesti ihminen vastaa haastattelijalle tai netissä? Valheenpaljastimella?

(Samoja kysymyksiä on pohtinut myös Jussi Halla-aho, jolle kiitos vinkistä)