lauantai 20. joulukuuta 2008

Maahanmuuttajien rooli Rosengårdissa

HS: Poliisi ja maahanmuuttajat rauhoittelivat mellakoitsijoita Malmössä

Otsikko kertoo siis. että maahanmuuttajat ovat tulleet poliisin tueksi Pahojen Ihmisten rauhoitteluun. Tähän tapaan:

Mellakoitsijoita rauhoitti ruotsalaismedian mukaan myös se, että kolmisenkymmentä paikalliseen islamilaiseen yhdistykseen kuuluvaa aikuista pyrki keskustelemaan heidän kanssaan.

Onpa hienoa, ajattelee lukija ja jatkaa seuraavaan uutiseen. Mukava, kun maahanmuuttajat auttavat torjumaan rikoksia!

HS yrittää parhaansa mukaan löytää sopivat sanakäänteet väärien mielikuvien välttämiseksi, kuten varsinkin seuraava kappale osoittaa:

Mellakoitsijat ovat tiettävästi lähinnä antifasistiseksi rintamaksi itseään kutsuvaa väkeä. Mellakoiden alkamista on selitetty sillä, että maahanmuuttajavaltaisessa Rosengårdissa suljettiin aiemmin kellarimoskeija.

Tämän enempää mellakoitsijoista ei kerrota, mikä on toki ymmärrettävää Hesarin poliittisen agendan muistaen. Kun juttuun saadaan integroitua missä tahansa yhteydessä fasismi, vähemmän valveutunut lukijakunta jää uskomukseen että uusnatsiklanipäät ne siellä öykkäröivät. Silti toista lausetta ajatuksella lukiessa herää ajatus, että jaksavatko Bengt-Åke ja Calle tosiaankin nostaa äläkän tuollaisesta. Onneksi muutkin lähteet uutisoivat asiasta:

The police "think they can appease us by joking with us, but they hassle us all the time, they arrest us for nothing and then they're surprised that we fight back," Ahmed Baccar, a 20-year-old unemployed Palestinian with a shaved head, told AFP.

"And they hit 11- and 12-year-old kids, set their dogs on us like they did yesterday, and then you want us to like them," said his friend Rached El Ali, an 18-year-old Palestinian.
Yllättäin asetelma kääntyykin päälaelleen, kun selviää että ongelmien alkuperä on myös maahanmuuttajissa. Vaikka Hesari kuinka haluaisi asian olevan toisin, monikulttuurisuus on tuonut Malmöhön mukanaan ison kasan ongelmia. Vielä kun joku kertoisi, miten samat ongelmat oikeasti vältetään Suomessa.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Verorahojen hyötykäyttöä

IS: Lakupiiputkin nyt uhattuina

Tupakkatyöryhmä on päätynyt linjaukseen, jonka kuvitellaan vaikuttavan alaikäisten tupakointiin:

Tupakoinnin rajoittamiskeinoja pohtinut työryhmä haluaa kieltää tupakkatuotteiden ulkonäköä jäljittelevät makeiset. Niitä ei saisi tuoda maahan eikä myydä.

Miten hitossa tällaista sontaa suoltava ryhmä on olemassa, kun toisaalla valtiovalta on huolissaan julkisten palvelujen tuottavuudesta?

tiistai 9. joulukuuta 2008

Homouden haitat kristinuskolle

Suvaitsemattomat kristityt

Anna-Riina Peltola kauhistelee ihmisiä, jotka eivät ymmärrä homoseksuaalisuuden oikeaa luonnetta:
Homoidentiteetti ei silti hyväksy muuta kuin yksinkertaisen biologisen kohtalon. Ajatellaan, että sellaiseksi on synnytty, niin kuin jollekin lankeaa kohtaloksi olla vasenkätinen.
Ei siitä sataa vuotta ole, kun vasenkätisyyttä pidettiin sairautena. Vielä 1930-luvun kouluissa vasenkätiset oppilaat pakotettiin kirjoittamaan oikealla kädellä, koska vasenkätisyys vain oli Väärin. Tälle näkemykselle esitettiin loogisia perusteita ihan yhtä vähän kuin kristityt esittävät homovihalleen. Kun lähtökohtana on se, että homous on väärin, voidaan helposti rakentaa olkiukkoja ad nauseam:
Tämä [homouden biologinen selitys] on suosittua, koska se vapauttaa ihmisen moraalisesta päätöksenteosta ja ehkä myös suojaa joutumasta kohtamaan homoseksuaalisuuskamppailun taustalla olevaa kipua ja haavoittuneisuutta. Homoaktivisti ei voi puhua homoseksuaalisuudesta asiana, joka liittyisi mitenkään heikkouteen, tai rikkinäisyyteen, koska sehän viittaisi eheytymisen tarpeeseen.
Ongelma on siinä, että homoseksuaalisuus ei liity mihinkään heikkouteen, vaikka Anna-Riina niin haluaakin uskoa. Häntä todennäköisesti vaivaa tyypillisen kristityn syndrooma, jonka mukaan elämän tulee olla ikävää ja kärsimys on ainoa tie kirkkaampaan kruunuun. Mainittua kipua aiheuttaa pääasiassa kristinusko, joka ahdasmielisyydessään ei salli poikkeavia näkemyksiä ja siten pyrkii saattamaan homoseksuaalit häpeään. Haavoittuneisuus on tässä tapauksessa ainoastaan katsojan silmissä, mutta se istuu siellä niin tukevasti, etteivät järkiperustelut tehoa.
Homoidentiteetin mukaan pelastusta tarvitsee vain ne, jotka kyseenalaistavat asian [homouden luontaisen eheyden]. Tällöin homoyhteisön yhteiseksi viholliseksi nousevat sellaiset seurakunnat, jotka vaalivat Jumalan kuvaa miehestä ja naisesta muodostuvana ja asettavat rajoja seksuaalikäyttäytymiselle.
Homoyhteisö, miten Anna-Riina sen sitten määrittääkin, toimii kuten mikä tahansa muukin yhteisö. Kun yhteisöä kohtaan hyökätään, se puolustautuu, mikä taas saa hyökkääjän pitämään yhteisöä vihollisenaan. Homoseksuaaleja on syrjitty, lyöty ja vainottu kirkon taholta jo vuosisatoja, mikä riittänee perusteluksi vihollisuudelle, vaikkakaan homojen ei tiedetä juuri polttaneen kirkkoja tai vainonneen kristittyjä. Yksikään kristitty ei ole vielä tullut julkisuuteen kertomaan, millä tavalla homoseksuaaliset ihmiset ovat kohdelleet kristittyjä kaltoin tai mikä oikeuttaa vainot ja mustamaalaamisen. Kukaan ei myöskään ole perustellut sitä, miksi seksuaalisuutta pitäisi rajoittaa tai miksi joku käsitys Oikeasta seksuaalisuudesta on parempi kuin toinen.
Tästä seuraa, etteivät homomyönteiset ihmiset halua käsitellä seksuaalisuuttaan moraalikysymyksenä lainkaan.
Anna-Riinalle on selvää, että jokainen homouden hyväksyjä on samalla pysyvästi luovuttanut kaiken moraalin noudattamisen seksuaalikysymyksissä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että saisimme jatkuvasti varoa kaduilla homoseksuaalien raiskausyrityksiä, koska he eivät käsittäisi sen olevan väärin. Kristitty voi mielessään ylentää itsensä, koska noudattaa mielestään ylevämpää seksuaalimoraalia, mutta ulkopuolisen tarkkailussa tilanne näyttää lähinnä koomiselta.

Lopussa Anna-Riina kuitenkin vetää maton koko touhun alta:
Meitä ei ole jätetty tänne yksin kärsimään. Kaikesta johtuen seurakunnan ei tule peilata maailmaa näissä asioissa.
Mistä kaikesta johtuu se, että seurakunnan tulee jättää joitain yhteiskunnan muutoksia huomiotta? Voiko kirkko toimia lakisääteisenä osana yhteiskuntaa, jos se ei kuuntele yhteiskunnan tarpeita, vaan edustaa arvoja joita yhä useampi ei hyväksy? Pitäisikö kirkon olla valtion suojeluksessa, vaikka heillä on suojanaan erinäisiä kaikkivaltiaitakin?

Anna-Riinan näkemys on myös ikävästi ristiriidassa kirkon virallisen kannan kanssa, joka tunnetusti on "niin vaan ei ehkä silti mutta jos kuitenkin". Valtionkirkko on uppoava laiva, joka yrittää houkutella lähteviä rottia takaisin kumartelemalla joka suuntaan. Asiaa ei varmastikaan auta se, että seurakunta on vielä erikseen hajanainen ja ristiriitainen, mikä on omiaan karkottamaan lisää jäseniä.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Lex Nokia

EFFI :Suvi Lindénin vastaus avoimeen kirjeeseen urkintalaista

Huomatkaa, kuinka perusteellisesti arvon ministeri jättää vastaamatta EFFIn alkuperäiseen kirjeeseen, joka käsittelee lain ulottumista taloyhtiöihin ja kirjastoihin. Sen sijaan hän jaarittelee ummet ja lammet prosessista, jonka läpi lakiehdotus on mennyt, ja painottaa asiantuntijoiden määrää. Kuitenkin hän paljastaa, että lakimuutoksen jättäneessä työryhmässä oli jäseniä ainoastaan ministeriöistä ja työmarkkinakeskusjärjestöistä, eli asiantuntemuksen taso on tuskin ollut kovinkaan korkea.

Valitettavasti oikea prosessi ei ole mikään tae ehdotuksen laillisuudesta, sen laadukkuudesta puhumattakaan. Pitkän ja turhan alustuksen jälkeen Lindén pääsee vihdoin itse asiaan, ja tapansa mukaan osoittaa täydellistä tietämättömyyttä asioista:
Verkkoon luvatta asennettuja laitteita ja palveluja voidaan havaita vika- ja häiriötilanteiden selvittämisen yhteydessä. Tällöin on tärkeää, että voidaan selvittää myös näiden laitteiden tai palveluiden liikennöintiin liittyviä tietoja, jotta saadaan selvyys siitä mistä väärinkäytöksessä on ollut kyse ja antaako se aihetta joillekin lisätoimille.
Eli rikoksen jälkiä voidaan huomata, kun selvitetään miksi asiat eivät toimi kuten pitäisi. Sen jälkeen on jostain syystä tärkeää, että ennen poliisille kuuluneet valtuudet (mahdollisen rikoksen tutkiminen) annetaankin palveluntarjoajalle. Virkavallan aseman tulisi olla kyseenalaistamaton ja yksiselitteinen, mutta esitetty lakimuutos ajaa voittoa tavoitteleville yrityksille valtuuksia, joita edes virkavallalla ei ole (esitutkinnan aloittaminen ilman rikosilmoitusta).

Väliin Lindén luettelee sarjan yhdentekeviä ehtoja, jotka näennäisesti rajoittavat urkintaa. Käytännössä esitetyn lain kirjainta voidaan tulkita siten, että jokaisesta epäilystä voidaan haluttaessa käynnistää tutkinta. Työryhmän sokea luottamus taloyhtiöiden, kirjastojen ja työnantajien rehellisyyteen on lapsellisen hellyttävää, mutta valitettavan tuhoisa yksityisyydelle. Vai miltä kuulostaa tämä:
Tämän lisäksi on vielä muistettava, että kyse voi olla vain yhteisötilaajan merkittävästä haitasta tai vahingosta, joten jos taloyhtiön internet-liikenne hidastuu, ei tämä yksinään voi antaa isännöitsijälle oikeuksia käsitellä tunnistamistietoja. Edelleen isännöitsijällä pitää olla taloyhtiön päätöksentekoelimien antamat valtuudet tunnistamistietojen käsittelyn edellyttämien toimien käynnistämiselle[.]
"Taloyhtiön päätöksentekoelimet" on hieno kiertoilmaus AS OY:n hallitukselle, jotka usein ovat varsin hyvää pataa isännöitsijän kanssa. Käytännössä tutkintalupa siis heltiää heti, kun yhdenkin hallituksen jäsenen surfaus hidastuu, mikä taas voi tapahtua miljoonasta eri syystä. Käsi ylös jokainen, joka haluaa taloyhtiönsä hallituksen seuraavan sähköpostiliikennettään?

Lopussa yritetään vielä selitellä sitä tosiasiaa, että oikeastaan kukaan ministeriössä ei ymmärrä missä mennään:
Esityksen saamasta julkisuudesta voidaan yleisesti havaita tietoyhteiskunnan sääntelykentän moniulotteisuus. Kokonaisuuden ymmärrys ja sen hallinta on asiassa, jossa yhdistyy tekninen, liiketoiminnallinen ja oikeudellinen kenttä, erittäin haastavaa.
Asiasta on saatavilla monia hyvin perusteltuja lausuntoja niin oikeuskanslerilta, internetiä ymmärtäviltä (J. Kasvi, EFFI) kuin liiketoiminnaltakin (Nokia), mutta jostain syystä ainoastaan viimeksi mainittua kuunnellaan. Tällainen lainsäädäntötapa on omiaan pudottamaan Suomea entistä alemmaksi korruptiovertailussa, joka on aiemmin ollut meille suuri ylpeyden aihe.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Mikset jo valmistu?

HS: Tekniikan opinnot viivästymässä valtaosalla

Yliopistoissa ollaan jälleen huolestuneita, kun opintoajat ylittävät asetetut ihanteet ja tavoitteet. Pitkiä valmistumisaikoja on yritetty korjata, mutta laihoin tuloksin:

Syksyllä 2005 toteutetun tutkinnonuudistuksen tavoite oli nopeuttaa valmistumista, mutta nyt näyttää käyvän päinvastoin.

Kolmen vuoden takainen tutkintouudistus ei tuonut opintoihin helpotuksia, vaan työmäärää lisättiin pakollisella kandidaatin tutkinnolla. Siihen sisältyy kandidaatintyö, joka on käytännössä toinen, vaikkakin hieman suppeampi lopputyö keskellä opintoja. Lisäksi kursseista saatavaa opintopistemäärää piti pienentää, jotta aiemmin 180 opintoviikon laajuinen DI-tutkinto saatiin mahtumaan 300 opintopisteeseen. Humanistisilla, luonnontieteellisillä ja kasvatustieteellisillä aloilla tutkinnon aiempi laajuus oli 160 opintoviikkoa, mutta uudessa järjestelmässä samat 300 opintopistettä.

Koska tavoiteltiin nopeampaa valmistumista, opinnoille laitettiin seitsemän vuoden takaraja, johon voi hakea kaksi vuotta jatkoaikaa. Kun kaikkeen tähän yhdistetään köyhyysrajan alittava opintotuki, kohoavat hinnat ja ulkopuoliset paineet menestyä, onko ihme jos opiskelijat eivät saa tutkintojaan valmiiksi ajoissa?

Varsinainen ongelma on ollut tiedossa jo vuosia, mutta siihen ei ole uskallettu puuttua. Myös Hesarin artikkelista löytyy viitteitä siihen, mikä on oikeasti pielessä:

Teknillisen korkeakoulun opintojen seurannan mukaan alle 15 prosenttia syksyllä 2005 aloittaneista oli saavuttanut 180 pisteen tavoitteen kolmessa lukuvuodessa ja vain 3,5 prosenttia oli valmistunut tekniikan kandidaatiksi. Muissa tekniikan yksiköissä ei mennyt juuri paremmin.
Tästä joukosta löytyi myös pari nollasuorittajaa, joilla ei ollut yhdeltäkään vuodelta yhtään opintopistettä.

Tekniikan akateemisten liiton (TEK) mukaan opintoaikoja suurempi ongelma on keskeyttäminen. Esimerkiksi viime vuonna tutkinnon suoritti 2 700 opiskelijaa, vaikka valittuja oli seitsemän vuotta aiemmin 4 200.

Vaikka merkit ovat selkeästi näkyvissä, kukaan ei tunnu näkevän metsää sisäänottomääriltä. Teknillisen korkeakoulutuksen valintakriteerit ovat niin heppoiset, että sisään voi päästä vaikkei osaisi ratkaista yhtään kokonaista valintakoetehtävää (pisterajat 2007 (PDF), kokeessa 6 tehtävää á 6 pistettä). Aiemmalla koulutuksella ei ole väliä, vaan valintakokeeseen voi osallistua jokainen halukas.

Kun IT-kupla oli vielä voimissaan, sisäänottomääriä kasvatettiin tolkuttomiksi, mutta kuplan puhkeamisen jälkeen niitä ei ole uskallettu pienentää merkittävästi. Korkeakouluissa ollaan mahdottoman tehtävän edessä, kun valtava määrä puutteellisilla alkutiedoilla varustettuja opiskelijoita pitäisi saada valmistumaan entistä nopeammin ja tiukemmin kriteerein.

Tarkoitus opintoaikojen lyhentämisestä ja keskeyttämisten vähentämisestä on hyvä asia, mutta motiivit ja keinot ovat vääriä. Ei ole tarkoituksenmukaista korkeakouluttaa kahta kolmasosaa väestöstä, vaikka se näyttäisi kuinka hyvältä tilastoissa. Järkevämpää olisi mitoittaa sisäänotto niin, että opintonsa aloittaneet saisivat tutkintonsa suoritettua kohtuullisessa ajassa. Ammatillista koulutusta on jo vuosien ajan kohdeltu vähemmän menestyvien ja heikkolahjaisempien vaihtoehtona, mikä johtaa yhteiskunnan luokkajakoon. Suomalainen herraskansa on kohta hätää kärsimässä, kun kukaan ei enää osaa korjata vuotavia vesijohtoja.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Kenen pitikään valvoa ja ketä?

HS: Kiljunen: Oikeuskansleri ei voi puuttua eduskunnan tulkintoihin

Lainataanpa herran ajatuksia hieman:

Kiljunen sanoo pitävänsä ennenkuulumattomana, että oikeuskansleri puuttuu eduskunnan asioihin ja perustuslakivaliokunnan kannanoton oikeusperustaan.

Tässä arvon kansanedustaja siis viittaa HS:n juttuun, jossa oikeuskansleri Jonkka pitää Lex Nokiaa epäilyttävänä:

Epäilen, ovatko kaikki ne tilanteet, joissa tunnistamistietojen manuaalista käsittelyä ehdotetaan, oikeudellisesti perusteltavissa.

Kiljusen on syytä harkita kantaansa vielä uusiksi, koskapa

Oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi maan korkein laillisuusvalvoja. Hän valvoo, että valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätökset ja toimenpiteet ovat perus- ja ihmisoikeusnäkökulmista lainmukaisia.

Oikeuskansleri ei siis suoraan valvo eduskuntaa, mutta on enemmän kuin relevantti virkamies ottamaan kantaa näinkin kiisteltyyn asiaan.  Kiljusella on limeisesti oma lehmä ojassa, kun noin pelottaa.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Parodiahorisontti ja sen ylittäminen

Daily Mail Online: Flipping madness! Police offer free flip-flops to binge drinkers who keep falling over in heels

Briteissä ollaan siis huolissaan ihmisistä, jotka lähtevät kapakkaan korkokengissä, juovat itsensä tukevaan humalaan ja telovat sen jälkeen nilkkansa kävellessään kotiin. Poliisi kantaa nykyään mukanaan sandaaleja, joita jaetaan ilmaiseksi kaikille, jotka eivät pysty kävelemään baarikengillään. Saman kampanjan puitteissa juhlijoille jaetaan kondomeja ja porttikongiin kusaisseet laitetaan siivoamaan jälkensä mopin kanssa. Kaikki tämä veronmaksajien rahoilla.

Tämä olisi ehkä juuri ja juuri mennyt läpi Monty Pythonin sketsinä, mutta ilmeisesti saarivaltakunnassa ollaan vakavissaan. Koko kampanja osoittaa huonoa harkintakykyä sekä toteuttajilta että kohderyhmältä, kuten lainauksista voidaan nähdä:

Danielle Bolton, 19, who was out in Torquay, said: 'My heels hurt me at the end of the night so I tend to take them off. It's a hell of a lot easier to walk with flip-flops than high heels.'

Selkeästi arvon neidillä on aiheesta jo kokemusta, mutta ilmeisesti älynlahjat eivät riittäneet näin monimutkaisen pulman ratkaisemiseen. Kun yhteiskunta holhoaa ja tukee älytöntä överikäyttäytymistä, neiti Bolton tuskin oppii vastuullisemmaksi jatkossakaan.

Onneksi kylän poliisipäällikkö on oivaltanut asian todellisen ytimen ja valottaa sitä anteliaasti muillekin:
'Linking in with our partners, this funding represents a significant opportunity to make a real difference in relation to alcohol related harm and disorder. We're hopeful that this new initiative will help protect dozens of women who are vulnerable to injury after a night out with friends.'
Viimeistään tämä kommentti ylittää pienen ihmisen käsityskyvyn lopullisesti. Alkoholin haittoja siis vähennetään helpottamalla sen yltiöpäistä käyttämistä? Umpihumalaisia suojellaan loukkaantumisilta, joiden tunnustettuina syinä ovat heidän itse jalkaansa laittamat kengät ja kurkkuunsa kaatama alkoholi? Ja tämän seurauksena uskalletaan vielä hihkua, että vihdoinkin saadaan alkoholin aiheuttamia vaaroja vähemmäksi?

Britit ovat varmasti ylpeitä päättäjistään.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Rikos ja rangaistus, mutta kenelle?

HS: Vankiloissa ei ole riittävästi sijaa lapsille

Kerrankin on paikallaan käyttää hysteerikkojen laajasti viljelemää kysymystä "eikö kukaan ajattele lapsia?".

Eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion mukaan lapsen pääsy äidin tai isän mukana vankilaan saattaa pahimmillaan kokonaan estyä, koska äiti-lapsipaikkoja ei ole tarpeeksi.

Pitäisikö vankiloissa olla sijaa lapsille? Millä tavalla vankilaan "pääsy" ajaa lapsen etua?

Olisi tietysti hienoa, jos biologiset vanhemmat voisivat kasvattaa lapsensa aikuisikään saakka. Vähintään yhtä hienoa olisi elää yhteiskunnassa, jossa ketään ei tarvitsisi tuomita vankilaan.

Kun muistetaan suomalainen rangaistuskäytäntö, jossa ehdottomia vankilatuomioita jaetaan todella nihkeästi, voidaan olettaa linnaan joutuneen olevan rikoksenuusija tai tuomion tulleen jostain kovan luokan rikoksesta. Ensikertalainen saa tyypillisesti ehdollista tai sakkoja.

Keskimäärin linnaan siis joutuu vasta, kun mokaa todella raskaasti tai useamman kerran putkeen. Kummassakin tapauksessa voidaan epäillä, onko tuomion saanut henkilö todellakin se paras kasvattaja lapselleen, puhumattakaan siitä onko vankila sopiva kasvuympäristö alaikäiselle.

Miksi lapsen siis pitäisi mennä vankilaan?

torstai 20. marraskuuta 2008

Diplomi-insinööri ja filosofian maisteri kannattavat kauppojen pyhäaukioloa

HS: Arkkipiispa ja arkkiatri vastustavat kauppojen pyhäaukioloa

Sopii jälleen kerran ihmetellä, millä perusteella asiantuntijat on valittu. Arkkipiispa voidaan toki laskea jonkinlaiseksi pyhien tuntijaksi, mutta mitä tekemistä lääkärillä on kaupan alan kanssa?

Annetaan kuitenkin arkkiatrille puheenvuoro, jotta hän voi itse selventää näkemyksensä lääketieteellistä perustaa:

Pelkosen mukaan kauppojen pyhäaukiolo on täysin tarpeetonta. "Valtaväestölle tekisi hyvää rauhoittua ja hiljentyä, eikä aina mennä jonnekin. Kauppa luo tarpeita, joita ei itse asiassa ole[.]"

Kannanotto on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja lääketieteellinen perustakin jää hataraksi. Lainauksen luettuaan joutuu erikseen tarkistamaan, oliko tämä nyt kirkonmiehen vai lekurin suusta. Eniten ihmetyttää se, mitä tarpeita sunnuntaisin auki oleva kauppa luo. Entä ketkä ovat niitä ei-valtaväestöön kuuluvia, joiden rauhoittumiselle ei ole niin väliksi? Sunnuntaitöitä tekevät päivystyslääkärit ja papit?

Kirkon edustaja on puolestaan hyvin tutulla linjalla:
[Arkkipiispa] Paarma luonnehtii kauppojen pyhäaukioloa polvien notkistamiseksi kulutusjumalalle. Paarma huomauttaa, että kirkko voi kyllä sopeutua kauppojen pyhäaukioloihin järjestämällä jumalanpalveluksia vaihtoehtoisina aikoina.
Sama juttu kuin naispappeudessa ja homoavioliitoissakin: kirkon väki huolestuu, kun jäsenmäärä pienenee, mutta minkäänlaista selvää kannanottoa ei uskalleta tehdä suuntaan eikä toiseen. Pelko viimeistenkin jäsenten menettämisestä on ilmeisen aitoa, kun seurakunnan arvellaan kirmaavan kauppaan juuri jokaviikkoisen jumalanpalveluksen aikaan.

Loppukaneetissaan Paarma lyö kuitenkin jauhot suuhun koko länsimaiselle kapitalismille:
"Nyt näyttää siltä, että rahallisilla palkkioilla yritetään kääntää työntekijöiden mielipiteet. En pidä hyvänä kehitystä, jossa perheiden yhteistä aikaa ostetaan rahalla"
Jotta yhteiskunta pysyy käynnissä, useimmat ihmiset joutuvat myymään aikaansa rahasta. Sitä kutsutaan työksi. Sen, että sunnuntaityöstä maksetaan kaksinkertaista palkkaa, kuvittelisi kertovan selvää kieltä siitä, että pyhäpäiviä kunnioitetaan jopa sekulaarissa nyky-yhteiskunnassa.

Valitettavasti kirkko tekee munattomuudellaan itsestään koko ajan vaikeamman kunnioittaa, jäsenyyden harkitsemisesta puhumattakaan. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta jokaiselle kumartelemalla karkottaa helposti ne vähätkin kiinnostuneet.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Lihaa!

YLE: Hirvenlihasta huutava pula

Ns. nuoren polven metsästäjänä silmä takertui uutisen viimeisiin lauseisiin:

Projektipäällikkö Hanne Leppänen Pohjois-Karjalan Elintarvikealan koordinointihankkeesta toivoo asenteisiin muutosta.

- Meillä on seuroja, joilla on paljon kaatolupia, ja he voisivat hirvenlihaa myydä. Ehkä tuleva metsästäjäsukupolvi asennoituu hirvenlihan myyntiin eri tavalla.
Mitäpä siitä, että ensin pääkaupunkiseudun valtalehdessä leimataan metsästäjät joko epänormaaleiksi lahtareiksi, jotka nauttivat verenvuodatuksesta, tai vaihtoehtoisesti potentiaalisiksi perhesurmaajiksi. Vasta siinä vaiheessa, kun hienostoravintoloissa aletaan kaivata piffiä ja sisäfilettä pöytään, hoksataan ettei se hirvi sieltä metsästä vapaaehtoisesti lautaselle kävele.

Toisekseen metsästysporukat eivät saa myydä hirvenlihaa. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa porukka on ensin talkootyönä ja/tai rahaa investoiden rakentanut jonnekin EU-vaatimukset täyttävän lahtivajan (sis. viemäröinti, tilan viilentäminen/lämmittäminen tarpeen mukaan jne. jne.) ja kouluttanut yhden tai useamman jäsenensä viralliseksi lihanleikkaajaksi. Tokihan sellaisen vaivan nähtyään haluaa myydä usein pienistäkin lihaosuuksista parhaat palat ravintoloille, eikö totta?

Entäpä jos arvon ravintoloitsijat ja projektipäällikkö Hanne Leppänen kokeilisivat itse hirvenmetsästyksen helppoutta ja ihanuutta. Metsästäjätutkinnon voi suorittaa kuka tahansa, mutta aseenkantolupien kanssa saattaa olla vähän tiukempaa. Viimeksi kun tarkistin, ampujista kuitenkin on keskimäärin pulaa yhä ukkoontuvammissa hirviporukoissa. Hirvimerkin saa verrattain helposti nykyisin. Sitten vaan suon laitaan peppulihaksia viilentelemään!

Jokaisella metsästyskerralla saalista ei välttämättä tule ollenkaan. Toisinaan suon laidassa ei näy minkään sortin sorkkaeläimiä. Silloin tällöin taivaalta tulee vettä, räntää, lunta tai kaikkien kolmen sekamuotoa tuulen siivittämänä. Useita viikonloppuja (töissäkäyvillä ihmisillä kun ei syksyisin päiväsaikaan ole yleensä vapaata viikolla) saattaa kulua puhtaasti raittiista ilmasta nautiskellen. Tämän lisäksi jahtimaat yleensä eivät sijaitse lähiöiden vieressä, joten metsästysmaille saattaa päästä ajamaan jopa satoja kilometrejä.

Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisen siivun projekti- ja keittiöpäälliköt olisivat itse valmiita omasta lihaosuudestaan luovuttamaan, vaikka rahaakin vastaan.

Sosiaalinen kontrolli

Muikeaa, että Suomessakin osataan ottaa oppia sivistysvaltioista kuten Norjasta:

HS: Netin ilmiantopalvelu tulossa Suomeenkin.

On se hyvä että Matti-Irmeli voi nyt ilmiantaa ystävänsä ihQt kuvat Irc-Galleriasta jos ei naama miellytä. Kiinnostaisi kieltämättä nähdä statistiikkaa, paljonko norjalaispoliisien työaikaa menee täysin tyhjänpäiväisten asioiden setvimiseen. Mutta pääasiahan on, että iso paha netti saadaan hallintaan.

Kysyntä ja tarjonta vs. lainsäädäntö

Otetaanpa välillä uutisia ulkomailta.

BBC: Prostitute users face clampdown
Paying for sex with prostitutes who are controlled by pimps is set to become a criminal offence, Home Secretary Jacqui Smith is expected to announce.
Kuulostaa ensi alkuun hyvältä, mutta:
Buying or selling sex is legal but many prostitution-related activities, such as soliciting and pimping, are not.
Parittaminen on siis jo valmiiksi kielletty, joten herää kysymys: mihin tätä uutta lakia sitten tarvittaisiin? Smith antaa vinkin:
"We want to do everything we can to protect vulnerable women. That is why we are determined to shift the focus onto the sex buyer, the person responsible for creating the demand for prostitution markets which in turn creates demand for the vile trade of women to be trafficked for sexual exploitation."
Tarkoitus on hyvä, mutta perustelu ontuu. Mitä vaikeammaksi seksin kauppaaminen laillisesti tehdään, sitä enemmän kauppaa tehdän laittomasti ja maan alla. Jos toiminta on jo lähtökohtaisesti laitonta, kynnys rikkoa useampiakin lakeja alenee ja lopputuloksena ihmiskaupan määrä kasvaa entisestään. Parittajien toiminta helpottuu entisestään, kun lainsäädäntö pakottaa seksikaupan valmiiksi heille suotuisiin, laittomiin olosuhteisiin.

Smith siis väittää, että lain tarkoitus on suojella seksityöläisiä, mutta todennäköisempi selitys on pelotella ostajat kokonaan pois markkinoita luomasta. Vajailla lähtötiedoilla on helppo päätellä, että seksikauppa kuihtuu olemattomiin, kun ostajat pelotellaan pois, mutta todellisuus on valitettavasti toinen. Kysynnän ja tarjonnan lait pitävät huolen siitä, että seksikauppaa käydään jatkossakin, lainsäädäntö määrää vain tavan.

Jos tarkoitus olisi oikeasti suojella seksikauppaa tekeviä naisia (miehiä myös, kiitos), lainsäädäntöä pitäisi viedä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Lailliset bordellit, ammattiliitot, terveydenhuolto ja kohtuullinen verotus edistäisivät työoloja paremmin kuin mikään kielto, uhkaus tai sanktio.

torstai 13. marraskuuta 2008

Kohderyhmäajattelua

HS: Papit chattaavat City-lehden verkkosivulla
Rakkauden ammattilaiset -nimisellä sivulla papit, parisuhdeammattilaiset ja muut kirkon työntekijät osallistuvat keskusteluun rakkaudesta ja parisuhteesta.
Hieno juttu, kohderyhmäkin varmaan osui kirkolla just eikä melkein. Nämä teologiset rakkauden ammattilaiset ovatkin osoittaneet poikkeuksellisen suvaitsevaisia näkemyksiä ja sopivat siksi erinomaisesti valistamaan nuoria ennakkoluulottomiksi ihmissuhteissaan.

Ettei vain kirkko yrittäisi saada uskontokuntaansa takaisin kasvuun halvoilla mainostempuilla?

Where's the beef?

HS: "Suomen Obamaa" joudutaan vielä odottamaan

Jos jollakulla on maahanmuuttajat ja vellit sekaisin, niin tämän uutisen kirjoittajalla. Heti ensimmäinen lause kertoo tyhjentävästi sen, kuinka vähän arvon toimittaja on ajatusta tekstilleen uhrannut:
Suomessa vähemmistöihin kuuluvat eivät ainakaan toistaiseksi ole yltäneet politiikan huippupaikoille.
Suomen vähemmistöiksi voitaneen laskea vaikka ruotsinkieliset ja juutalaiset, joilla molemmilla on vaikutusvaltaisia kansanedustajia. Varsinkin RKP on hyvin vahvana Suomessa, muttei sovi myöskään vähätellä Ben Zyskowiczia, joka on istunut kansanedustajana 29 vuotta ja noussut ääniharavaksi useammissakin vaaleissa. Ministerinä Ben ei ole ollut siksi, että hän ei ole moiseen virkaan pyrkinyt.
Ahvenanmaata edustava Elisabeth Nauclér on Ruotsista muuttanut siirtolainen, mutta "varsinaisia" maahanmuuttajataustaisia kansanedustajia ei eduskunnassa ole.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on siirtolaisen ja maahanmuuttajan ero. Jos tehdään villi oletus, että toimittaja on tarkoittanut maahanmuuttajalla tummaihoista, törmätään perustavanlaatuiseen ongelmaan: mitä tekemistä Obamalla on suomalaisten vähemmistöjen kanssa? Yhdysvaltain väestöstä 44% on ei-valkoisia, jollaisena tuoretta presidenttiä epäilemättä käsitellään. Suomen suurin vähemmistö taas ovat ruotsinkieliset (5,5%), jotka eivät toimittajan mukaan kelpaa. Seuraavaksi suurin ihmisryhmä ovat venäläiset, joita on alle prosentti. Kun tähän lisätään se, että Obama on syntyperäinen jenkki, ei voi kuin ihmetellä mitä HS:n artikkelissa on ajettu takaa.

Lyhyesti sanottuna Suomessa ei ole ensimmäistäkään kansanryhmää, joka vastaisi edes etäisesti Yhdysvaltain tummaihoisia, ja otsikon väite on perusteeton. Kun koko uutisteksti on samanlaista faktatonta mielikuvajulistusta, sopii ihmetellä miten se on päässyt toimituksesta julkisuuteen asti.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Piiri pieni pyörii

HS: Sdp haluaisi soluttaa poliisit verkkoyhteisöihin

Tässä sitä taas ollaan. Joukko ilmeisen tietämättömiä demareita on lyönyt tyhjiä päitä yhteen ja lähettänyt mietintönsä toiselle joukolle yhtä tietämättömiä päättäjiä. Ei ole vaikea arvata, että sisäministeri Holmlund hyppii riemusta saadessaan naapurista tukea tyhjänpäiväiselle ministeriryhmälleen.

Kansanedustaja Jacob Södermanin johtama työryhmä esittää mm. seuraavaa:
[Ryhmä esittää,] että poliisiin perustettaisiin nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, joka valtuutettaisiin soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin.
Arvon kansanedustajat ovat ilmeisesti päätelleet, että internetin epäilyttäviin yhteisöihin soluttautuminen on jotenkin helpompaa kuin oikeassa elämässä. Se, minkälaista soluttautumista esimerkiksi Youtubessa voisi harrastaa, onkin sitten ihan toinen juttu. Jo pelkkä materiaalin määrä kyllä pitää huolen siitä, että valvonta käy täysin mahdottomaksi. Lisäksi suurin osa internetin yhteisöistä sijaitsee ulkomailla, jonne poliisin toimivaltuudet eivät yllä.
Internetsivustojen ylläpitäjät pitäisi puolestaan saattaa samanlaiseen vastuuseen sivustojen sisällöstä kuin päätoimittajat ovat lehtensä sisällöstä.
Taas loistava osoitus siitä, miten huonosti netin luonnetta ymmärretään. Nettisivustot eivät ole mitään sanomalehtiä, joissa omistaja (päätoimittaja) vahtii mitä käyttäjät (toimittajat) sivuilleen kirjoittavat. Samalla logiikalla huoltoasemien pitäjät saatettaisiin vastuuseen siitä, mitä yleisövessojen seinille kirjoitellaan.

Niin kauan kun päättäjät eivät ymmärrä netin luonnetta, tällaiset mietinnöt voi saman tien heittää romukoppaan. Kantaa on otettu muihinkin asioihin, kuten mediaseksikkyys kouluammuskelujen jälkipyykissä vaatii:
Aselupia saisi vastaisuudessa antaa vain aktiivisesti metsästystä tai ammuntaa harrastaville. Jos luvanhakija ei anna suostumusta terveys- ja varusmiespalvelustietojen luovuttamiseen, hakemus hylättäisiin.
Aselupia myönnetään nykyäänkin vain metsästys- ja ampumaharrastuksiin sekä sisäministeriön hyväksymille asekeräilijöille. Jälkimmäinen lause on vain kiertoilmaus sille, että poliisi valtuutettaisiin saamaan jokaisen aselupaa hakevan potilastiedot. Jos kansalaiset pelotellaan myöntymään, pakkoa ei tarvitse kirjata lakiin ja voidaan näennäisesti säilyttää yksityisyyden suoja.
Opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista pitäisi ilmoittaa kouluille.
Mitähän hiton hyötyä tästä sitten olisi? Pitäisikö opettajien sijoittaa aseenkantoluvan saaneet oppilaat eturiviin tarkkailtaviksi, jotta kouluammuskelun alkaessa olisi helpompi puuttua tilanteeseen kehotuksin ja käskyin? Vai laitettaisiinko aseen omistavat eri luokkaan, jotta he eivät voisi vahingoittaa muita?

Kertokaa yksikin konkreettinen toimenpide, johon tuollainen uudistus voisi johtaa ilman, että se leimaisi jokaisen metsästystä harrastavan oppilaan potentiaaliseksi kouluammuskelijaksi?
Ryhmän muistio on lähetetty muiden muassa sisäministerille, kulttuuriministerille ja opetushallituksen pääjohtajalle.
Ja näin ympyrä sulkeutuu. Sisäministeri Holmlund ja kulttuuriministeri Stefan Wallin ovat olleet samoista aiheista esillä jo aiemmin, eikä jälki ollut yhtään sen parempaa. Miksi valtiovalta ei ota vastaan asiantuntevaa apua, joka voisi ohjastaa nämä hentuset edes oikealle hiekkalaatikolle ehdotuksia rustaamaan?

Suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää

Valtauskontomme piispa Huotari osoittaa, kuinka suvaitsevaista ja hyväksyvää ko. uskonnon meininki on omia työntekijöitään kohtaan:

Kirkkoherran työt loppuvat sukupuolenvaihtoon.

Se, että naiset pääsevät jo papinvirkoihin, ei ilmeisesti tarkoita sitä että trans-naisten pitäisi päästä. Kaikista hyytävin on uutisen viimeinen kappale:
En osaa sanoa sellaisia seurakunnan virkoja, joissa hän voisi toimia. En tiedä, olisiko sellaisia tehtäviä, joissa hän ei työskentelisi seurakuntalaisten välittömässä keskuudessa, piispa Huotari puolestaan miettii.
Siis seurakuntalaisten välittömään läheisyyteen ei saa päästää henkilöä, joka kokee syntyneensä väärän sukupuolen kehoon? Miksi ei? Ei se ole tarttuvaa, eikä millään tavalla vaarallista. Seurakuntalais-raukat saattaisivat vain joutua kasvokkain omien ennakkoluulojensa kanssa, mistä saattaisi seurata ehkä jopa näköalojen avartumista.

Kaipa valtionkirkko kokee, etteivät seksuaaliset vähemmistöt kuulu heidän "ydinosaamiseensa" saati kohderyhmäänsä. Ikävä kyllä tässä maallistuvassa maailmassa yhä harvempi ihminen tuntuu kuuluvan heidän kohderyhmäänsä. Sitä saa, mitä tilaa.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Iso Paha Intternetti

Sensuuri ei ole sensuuria.

Siis se, että valvotaan lain sallimiakin asioita kuten pornografiaa ja muuta tauhkaa suuren pahan netin syövereistä, ei ole sensuuria, vaiko? Jälleen kyselisin kovasti sen perään, että kuka määrittää, missä menevät "törkeimpien ylilyöntien" rajat. Vähän kuin haluttaisiin rajoittaa aikakauslehtipaperin tuotantoa, koska pornolehdetkin painetaan kiiltävälle paperille. Tai pistettäisiin Stora Enso ja UPM Kymmene maksamaan JSN:lle rahaa siitä, että he toimivat sensoreina kaikelle lehtikirjoittelulle. Ei JSN:llakaan taida olla niin paljoa resursseja, että valvoisivat edes koko lehdistöä, saati sitten koko tietoverkkoa. (paitsi että niin, Intternettihän on Google, vai mitä?)

Ja jos sitten "velvoitetaan" julkaisija (esim. blogin pitäjä) julkaisemaan hra Hyvärisen valtuutetun tuottama päätös, mitä sitten tapahtuu, jos ei julkaisekaan? Tuleeko Hyvärinen itse heiluttamaan ruoskaa, vai pidättääkö poliisi pahan bloggaajan oikeudet kirjoittaa? Tahtoisin tietää vaan...

lauantai 8. marraskuuta 2008

Hieno? Nainen? Käytös?

Onneksi meillä on skandaalilehdistö, joita kiinnostaa naisten käytös. Onneksi lehdistöä myös kiinnostaa määritellä se, millaista on ns. hienon naisen käytös, ja kuten on hyvin tavallista, se tehdään negaation kautta: ei näin.

IS: Onko tuo hienon naisen käytöstä, Victoria Beckham?

Herää muutamakin kysymys: Onko Vic ns. hieno nainen, ja jos on niin millä lihaksilla? Miksi sormen suuhun laittaminen on niin skandaalinomaista? Miksi meillä on lehdistö, jota kiinnostaa tällaiset asiat? Tekeekö sormen suuhun laittaminen jostakusta huonomman ihmisen? Käsi ylös kaikki, jotka eivät ole koskaan omia sormiaan imeskelleet!

Syviä kyykkyjä vain.

Otsikointikukkanen

HS: Rakennusvirasto käy kanien kimppuun internetissä

Se, miten tuollaiseen otsikkoon voi päätyä, jäänee mysteeriksi.

Olkaa varovaisia kun liikutte internetissä, siellä on vaarallisia kaneja!

perjantai 7. marraskuuta 2008

Netin syvin olemus

HS: Nettihuijaus nosti unohdetun kasariartistin MTV-gaalan voittajaksi
MTV-gaalan johtaja Richard Godfrey kertoo Sun-lehdelle, että Astleyn voitto perustuu äänestäjien huijaukseen. Monet netin käyttäjät on johdateltu katsomaan Astleyn video heidän tietämättään. Tämä näyttää rohkaisseen heitä äänestämään kasariartistia.
Vaikka tuota katsoisi miten, huijausta siitä ei saa tekemälläkään. Tämän mallin mukaan myös ulkomainonta, blogin pitäminen, kauppahintojen esillepano ja puhelinluettelo ovat huijauksia.

Olkaa varovaisia, ettette joudu huijatuiksi!

Kuka valvoo ja ketä?

Digitodayn mukaan internetin valvontaa kiristetään ja ilmiantoja helpotetaan:
Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on päättänyt tehostaa internetin valvontaa. Poliisin pitää ministeriryhmän mukaan laatia operaattoreille suositus siitä, miten ja millaista internetissä liikkuvaa tietoa tulisi saattaa poliisin tietoon.
Eli operaattorit halutaan valvomaan internetin sisältöä poliisin ohjeiden mukaan. Tämä herättää useita mielenkiintoisia kysymyksiä:
  1. Valvooko operaattori liikennettä vai sivustoja? Ensin mainittu luokittuu salakuunteluksi, joka on poliisiltakin lähtökohtaisesti kielletty, joten siitä ei liene kyse. Sivustojen jatkuva etsiminen ja tarkastus taas tuo mieleen KRP:n suodatuslistan, jonka sisältö on vähintäänkin kyseenalainen ja jonka jokainen nettilukutaitoinen pystyy halutessaan kiertämään.
  2. Mitä tapahtuu, kun poliisin tietoon saatetaan halutunlaista tietoa? Meneekö osoite suodatuslistalle vai tekeekö Karhu-ryhmä iskun palveluntarjoajan tiloihin? Entä jos palvelin on ulkomailla, jonne poliisin toimintavaltuudet eivät yllä? Suodatuslista on jo turhaksi todettu, kotietsintälupia ei kovin heppoisin perustein saa ja kansainvälinen yhteistyökin näkyy olevan heikoissa kantimissa (suodatuslistan päivitysten perusteella).
  3. Onko operaattori pakotettu valvontaan vai onko se vapaaehtoista? Varsinkin pienille operaattoreille valvonnan toteuttaminen voi olla kallista ja sitä kautta asettaa kilpailevia yrityksiä eriarvoiseen asemaan. Jos taas valvonta on vapaaehtoista, kannattaako operaattorin kaataa rahaa ylimääräiseen työhön, joka potentiaalisesti karkottaa asiakkaita?
  4. Kuka päättää, minkälaista materiaalia etsitään? Rajoitutaanko pelkästään laittomaan materiaaliin, kuten lapsi- ja eläinporno, vai tutkitaanko myös ammuskeluvideot ja uhkaukset? Miten näihin reagoidaan?
Vaikka ensin puhutaankin operaattoreiden valvovan liikennettä, heti seuraavaksi systeemi perustuukin käyttäjien aktiivisuuteen:
Poliisin tulee myös selvittää mahdollisuus luoda käyttäjälähtöinen ilmoitusjärjestelmä, jolla internetin käyttäjät voisivat helposti ilmoittaa viranomaisille epäilyttävästä materiaalista, selvitetään ministeriryhmän päätöksessä.
Sähköposti ja vihjepuhelimet on keksitty. Jos ihminen onnistuu tonkimaan esiin laitonta materiaalia, hän varmasti osaa myös käyttää sähköpostia ja/tai puhelinta. Tuollaisen järjestelmän tuoma hyöty ei millään vastaa siihen upotettavaa rahasummaa, koska riittävät ilmiantokeinot ovat jo olemassa.

Valvonnan lisäksi on tehty muitakin ehdotuksia:
Ministeriryhmä korostaa, että pelkkä valvonta ei riitä, vaan myös moniammatillista nuorison parissa tehtävää työtä verkkoyhteisöissä tulee lisätä ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.
Kuulostaa hienolta, ja niin on varmasti tarkoituskin, mutta mitä tuo lause käytännössä tarkoittaa? Tuleeko jokaiseen verkkoyhteisöön "moniammatillinen" työntekijä, jonka tehtävänä on ennaltaehkäistä kouluammuskeluja? Esiintyykö tämä henkilö itsenään, peitenimellä vai peräti poliisina? Entä jos keskustelun ulkomaalainen moderaattori päättää, ettei foorumille kaivata nuuskijoita? Jos taas tarkoituksena on järjestää keskustelumahdollisuuksia ammattilaisten kanssa, osoite on väärä. Vastaavia on jo olemassa, eivätkä ne tavoita ongelmaryhmää.

Selitys kaikkeen yllämainittuun löytyy kuitenkin artikkelin lopusta:
Ministeriryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministeri Anne Holmlund. Ministeriryhmän jäsenet ovat oikeusministeri Tuija Brax, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, puolustusministeri Jyri Häkämies, liikenneministeri Anu Vehviläinen ja peruspalveluministeri Paula Risikko [,] kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi, opetusministeri Sari Sarkomaa ja viestintäministeri Suvi Lindén.
Ei ole hirveän yllättävää, että tällaisella kokoonpanolla saadaan aikaan näin turhia päätöksiä. Listasta ei löydy ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi todistettavasti osoittanut minkäänlaista käsitystä internetin luonteesta tai rakenteesta. Toisaalta sähköinen äänestys ja lapsipornosuodatus ovat osoittaneet, että ainakin ministerit Brax ja Lindén ovat koko asiasta totaalisen pihalla. Thors puolestaan uskoo, että koulu-uhkailut loppuvat valistuksella ja että koraaniin pohjautuva sharia-laki on islamin vastainen. Ei tämmöisillä resursseilla voi kovin paljoa odottaakaan.

Minkä ihmeen takia näihin mietintöihin ei koskaan oteta mukaan vaikka Jyrki Kasvia, joka on paitsi kiinnostunut tietoyhteiskunnan asioista, ymmärtääkin niistä jotain?

torstai 6. marraskuuta 2008

Puolueettomia gallup-kysymyksiä

Yhdysvalloissa tehty tutkimus väittää, että amerikkalaiset äänestäjät ovat rasisteja:
Yli neljännes valkoisista demokraateista allekirjoitti väittämän 'jos mustat vain yrittäisivät enemmän, he pärjäisivät aivan yhtä hyvin kuin valkoiset'.
Olettaen, että vastausvaihtoehdot ovat perinteiset "samaa mieltä", "eri mieltä" ja mahdollisesti välimuotoja, millaisella jakaumalla tulos olisi ei-rasistinen?

Onneksi tutkimus on tavallista luotettavampi, koska se on tehty netissä:
Tulosta voidaan pitää melko luotettavana, koska aiemmissa tutkimuksissa on havaittu ihmisten vastaavan rehellisemmin netissä kuin tavatessaan tutkijan kasvotusten.
Miten mitataan sitä, kuinka rehellisesti ihminen vastaa haastattelijalle tai netissä? Valheenpaljastimella?

(Samoja kysymyksiä on pohtinut myös Jussi Halla-aho, jolle kiitos vinkistä)